Tietokone, monikäyttöinen tekniikan saavutus

Tietokone, monikäyttöinen tekniikan saavutus

Vuonna 1968 abiturientit saivat ihmetellä tietokoneiden mahdollisuuksia äidinkielen aineessa.

Syksyllä 2016 järjestettiin ensimmäistä kertaa sähköisiä ylioppilaskokeita kolmessa oppiaineessa, filosofiassa, maantieteessä ja saksassa. Sähköisiin kokeisiin siirrytään vaiheittain siten, että vuonna 2019 kaikki kokeet suoritetaan tietokoneella. Koetilanne on kuitenkin vain yksi osa digitaalista ylioppilastutkintoa. Myös kokeiden arvostelu, sensorointi ja arkistoiminen tapahtuu jatkossa sähköisesti samoin kuin kokeiden järjestämiseen liittyvien ilmoittautumisten ja hakemusten käsittely. Tavoite on, että digitaalisen tutkinnon viimeinen ja ainoa paperi on uusille ylioppilaille ojennettava sininen todistus. Mutta palataan vielä hetkeksi ajassa taakse päin.

1960-luvulla lautakunnan totuttuun kokoonpanoon tuli kaksi kaivattua muutosta: nainen ja tietokone. Marja Wuorenheimo otettiin englannin kielen edustajaksi vanhemmista herrasmiehistä koostuneeseen lautakuntaan, jonka puheenjohtajat olivat totutusti tiedeyhteisön arvostamia professoreita. Nainen lautakunnassa oli edistysaskel akateemisessa tasa-arvossa, mutta ensimmäisen tietokoneen lautakuntaan toi kasvaneen työmäärän ja aikapulan sattuva yhtälö.

Ennen tietokoneita ja sähköistä rekisteriä tiedot tuhansien kokelaiden suorituksista tallennettiin käsin valtaville paperiarkeille.

Käytännössä kokelaiden määrä oli 1950-luvun kuluessa kasvanut niin suureksi, ettei lautakunnalla ollut enää mahdollisuutta käsitellä tuloksia ja pisterajoja käsin. Kiirettä piti etenkin keväisin, kun kanslisti kirjoitti yli 4000 todistusta vanhalla kirjoituskoneella ja puheenjohtaja allekirjoitti ne henkilökohtaisesti. Lautakunnan silloinen sihteeri Erkki Rosenborg perusteli tietokoneella suoritettavaa laskentaa huolestuneille seuraavalla tavalla: ”Lautakunnan tehtävänä on huolehtia suoritusten tarkasta ja tasapuolisesta korjaamisesta ja siitä, että arvosanojen suhteelliset määrät pysyvät vuodesta toiseen (ja rinnakkaisissa kokeissa samanakin vuonna) likipitäen ennallaan. Toisin sanoen, jos jokin koe osoittautuu vaikeaksi, helpotetaan pisterajoja entisen tuloksen saavuttamiseksi. Muutoin peräkkäisten vuosien ylioppilaat eivät olisi korkeakouluihin pyrkiessään samassa asemassa keskenään. Jotta tämä tasoitus pystyttäisiin tekemään – kokeitahan on noin satatuhatta joka kevät – tarvitaan tietokone suorittamaan tarpeelliset laskut.”

Vaikka tietokone oli välttämätön apu lautakunnan työn suorittamisessa, ei sen vastaanotto ollut yksiselitteisen myönteinen. Huolta aiheuttivat tietokoneen tekemät virheet ja inhimillisyyden väheneminen. Nimimerkki Ihmettelevä kysyi Helsingin Sanomissa 1968 ”Voiko tietokone oikeudenmukaisesti määrätä, kenestä tulee ylioppilas, kenestä ei?”

Sähköisten ylioppilaskokeiden myötä huoli nousi jälleen ajankohtaiseksi, kun kokeiden pelättiin mittaavan lukion oppimäärän mukaisten tietojen ja taitojen sijaan enemmän kokelaan tietoteknisiä kykyjä. Digitaalisessa Suomessa lukioiden opetussuunnitelma ohjaa kuitenkin selkeästi tieto- ja viestintätekniseen osaamiseen, eikä se nuorille ole vierasta koulun ulkopuolellakaan. Sähköisten aineistojen monipuolinen käsittely ja kriittinen analysointi ovat taitoja, joiden hallitsemiseen lukiot arjessaan tulevaisuuden toivoja ohjaavat.

Matematiikan kokeen välistä löytynyt mustetaideteos sadan vuoden takaa. Musteella kirjoittaminen on jäänyt historiaan jo kauan sitten, nyt siirrytään kohti paperitonta tutkintoa.

Mitä lautakunta sitten vastasi Ihmettelevälle?  

”Tietokone ei määrää, kenestä tulee ylioppilas, kenestä ei. Sitä ei myöskään määrää lautakunta. Sen määräävät esitetyt koesuoritukset.”

Siihen voi jokainen kokelas edelleen luottaa.