Miten kokelaat käyttävät aikansa ylioppilaskokeissa?

Miten kokelaat käyttävät aikansa ylioppilaskokeissa?

Sen lisäksi, että ylioppilastutkinnon digitalisointi antaa monipuolisemmat mahdollisuudet sisältöjen laatimiseen ja median ja muun taustamateriaalin hyödyntämiseen, digitalisointi tarjoaa paperikokeisiin verrattuna myös aivan uudenlaisen tavan tarkastella kokelaiden työskentelyä kokeen aikana. Aikaisemmin on ollut vaikeaa tai suorastaan mahdotonta seurata kokelaiden ajankäyttöä kokeessa muuten kuin epäsuorasti esimerkiksi keräämällä tietoa kyselylomakkeilla, joita on yleensä käytännön syistä pystytty jakamaan vain rajoitetulle joukolle kokelaita. Digitaalinen koejärjestelmä mahdollistaa suoran tiedon keräämisen muun muassa siitä, milloin kokelaat ovat kirjoittaneet aktiivisesti koevastauksiaan. Koejärjestelmä tallentaa automaattisesti kaikki kokelaan vastauksiinsa tekemät muutokset. Lokitiedostoihin jää myös tieto muutosten ajankohdista. Tietoja analysoimalla pystytään muodostamaan kuva siitä, miten kokelaat työskentelevät ylioppilaskokeen aikana.

Olemme laatineet lämpökarttakaavioita (nk. heatmap) kaikista kevään 2017 digitaalisista ylioppilaskokeista. Niistä ilmenee, miten kokelaiden ajankäyttö on jakautunut kokeiden eri tehtävien välillä. Kaaviot on jaettu viiden minuutin aikaväleihin, joiden värisävy on sitä ”lämpimämpi,” mitä useammalta kokelaalta on kyseisenä aikana tallentunut vastaus kysymykseen. Jos vastaus on tallentunut vain harvalta tai ei keneltäkään, aikaväli on väriltään tummansininen. Kun vastausten määrä kasvaa, värisävy vaalenee ja muuttuu vihreän ja keltaisen kautta kohti tummanpunaista. Kaavioiden värit ovat suhteellisia, minkä vuoksi sama värisävy ei välttämättä merkitse samaa vastausmäärää kaikissa kaavioissa.

Kun näitä kevään kokeiden ajankäytön jakautumisesta muodostettuja lämpökarttakaavioita aletaan tutkia, on syytä ottaa huomioon tietyt rajoitteet, jotka liittyvät osittain itse kaavioihin ja osittain tapaan, jolla niiden sisältämä tieto on kerätty. Näin varsinkin, jos kaavioista halutaan tehdä johtopäätöksiä. Rajoitteista huolimatta kaavioista saa silti käsityksen siitä, miten enemmistö kokelaista on käyttänyt aikansa kevään kokeissa.

Lämpökarttakaavioista saadaan tietoa siitä, miten kokelaiden suuri enemmistö työskentelee ja mihin kohtiin heidän ajankäyttönsä painottuu kokeissa. Kaavioissa eivät sen sijaan näy kovin hyvin ne kokelaat, jotka esimerkiksi tekevät tehtävät poikkeavassa järjestyksessä tai jatkavat koetta muita pidempään.

Kaavioiden tieto perustuu kokelailta tallentuneisiin vastauksiin, ja tallentumista tapahtuu useimmiten silloin, kun kokelaat kirjoittavat aktiivisesti vastausruutuihin koenäkymässä. Siksi muu ajankäyttö kuten vastausten hahmottelu paperille, muiden ohjelmien käyttö tai valmiiden vastausten oikoluku ei näy kaaviossa. Niihin käytetty aika ei ole kuitenkaan kokeen suorittamisen kannalta yhtään vähemmän tärkeää kuin varsinaisten vastausten kirjoittaminen.

Lisäksi etenkin monissa reaaliaineiden kokeissa intensiivisimmät ja lämpimimmät ”huiput” sijoittuvat kokeen alkupään tehtäviin, kun alusta loppuun päin etenevät kokelaat vastaavat kysymyksiin vielä jokseenkin samaan tahtiin. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän näiden kokelaiden välille syntyy hajontaa, jolloin myös ”huiput” tasoittuvat. Tämä voi vaikuttaa siihen, minkälaisia johtopäätöksiä kaavioiden perusteella tehdään eri koekysymysten suosiosta sellaisten kokeiden osalta, jotka sisältävät valinnaisia tehtäviä.

Maantieteen kokeessa ensimmäinen kysymys oli monivalintatehtävä, josta sai enintään 20 pistettä ja joka oli kaikille pakollinen. Kysymyksistä 2–5 (kukin 20 pisteen arvoinen) kokelaat valitsivat kaksi kysymystä, ja kysymyksistä 6–9 (kukin 30 pisteen arvoinen) he valitsivat niin ikään kaksi kysymystä.

Psykologian kokeessa kokelaiden tuli vastata 1–2 kysymykseen osassa I (kysymykset 1–3, 20 pistettä kukin), 1–2 kysymykseen osassa II (kysymykset 4–6 , 20 pistettä kukin) ja 1–2 kysymykseen osassa III (kysymykset 7–9, 30 pistettä kukin). Yhteensä kokelaat vastasivat viiteen kysymykseen.

Yhteiskuntaopin kokeessa kokelaat vastasivat 3–5 kysymykseen osassa I (kysymykset 1–6, 20 pistettä kukin) ja 0–2 kysymykseen osassa II (kysymykset 7–9, 30 pistettä kukin). He vastasivat yhteensä viiteen kysymykseen.

Filosofian kokeessa kokelaat vastasivat 3–5  kysymykseen osassa I (kysymykset 1–6, 20 pistettä kukin) ja 0–2 kysymykseen osassa II (kysymykset 7–9, 30 pistettä kukin). He vastasivat yhteensä viiteen kysymykseen.

Kielten kokeissa kaikki tehtävät ovat pakollisia. Yksittäisissä tehtävissä voi kuitenkin olla vaihtoehtoisia osioita. Kun eri kielten kokeita verrataan keskenään, tulee ottaa huomioon, että tehtävissä saattaa olla eri määrä osioita ja että kysymykset ovat myös rakenteeltaan erilaisia. Siksi niihin vastaamiseen voi kulua eri määrä aikaa.

Kielten kokeisiin sisältyy lopussa myös yksi tai kaksi kirjallisen tuottamisen tehtävää. Niiden yhteenlasketut pisteet muodostavat kolmasosan kokeen yhteispistemäärästä. Kokelaat työskentelevät niiden parissa kauemmin, minkä vuoksi useat kokelaat työstävät niitä samanaikaisesti ja ne näyttäytyvät siksi lämpimämpinä kuin muut kysymykset, joihin on nopeampaa vastata.

Saksan kielen lyhyen oppimäärän kokeessa kysymykset 1–12 muodostivat kuullun ymmärtämisen osuuden ja kysymykset 13–24 luetun ymmärtämisen osuuden, kysymykset 25–27 testasivat sanaston ja rakenteiden hallintaa ja kysymykset 28–29 koostuivat kirjallisesta tuottamisesta. 

Ranskan lyhyen oppimäärän kokeessa kysymykset 1–10 muodostivat kuullun ymmärtämisen osuuden, kysymykset 11–17 luetun ymmärtämisen osuuden, kysymykset 18–19 testasivat sanaston ja rakenteiden hallintaa ja kysymykset 20–21 koostuivat kirjallisesta tuottamisesta. 

Saksan pitkän oppimäärän kokeessa kysymykset 1–11 muodostivat kuullun ymmärtämisen osuuden, kysymykset 12–21 luetun ymmärtämisen osuuden, kysymykset 22–24 testasivat sanaston ja rakenteiden hallintaa ja kysymys 25 koostui kirjallisesta tuottamisesta. 

Ranskan pitkän oppimäärän kokeessa kysymykset 1–6 muodostivat kuullun ymmärtämisen osuuden, kysymykset 7–15 luetun ymmärtämisen osuuden, kysymykset 16–18 testasivat sanaston ja rakenteiden hallintaa ja kysymys 19 koostui kirjallisesta tuottamisesta. 

Näiden lämpökarttakaavioiden tarjoamaa tietoa ei ehkä sellaisenaan voi suoraan hyödyntää esimerkiksi opiskelijoiden työskentely- ja oppimisprosesseja tutkittaessa. Samanlaiset kaaviot laadittiin ensimmäisistä testikokeista, jotka pidettiin Abitti-kurssikoejärjestelmässä, mutta kokeiluun osallistuneet opettajat osoittivat melko laimeaa kiinnostusta kaavioita kohtaan. Siksi niitä ei otettu käyttöön Abitin perusominaisuutena. Julkaisemme kevään kokeiden ajankäyttökaaviot myös herätelläksemme ajatuksia ja keskustelua siitä, millaisia uusia avauksia digitaalinen koejärjestelmä ja sen mahdollisuudet voivat tarjota muun muassa oppimisen tutkimukselle. Voivatko esimerkiksi opettajat hyödyntää joitakin koejärjestelmästä saatavia lisätietoja niin, että he oppivat tuntemaan paremmin opiskelijat ja heidän työskentelytapansa? Tämän ei välttämättä tarvitse vaikuttaa opiskelijoiden suoritusten arviointiin, vaan se voi olla arvokasta lisätietoa myös opetuksen suunnittelun kannalta.

(Käännetty alkuperäisestä ruotsinkielisestä blogikirjoituksesta)