Jäähyväiset ylioppilastutkinnolle

Jäähyväiset ylioppilastutkinnolle

Viisi vuotta Ylioppilastutkintolautakunnassa kului kuin siivillä. Työtä oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta kaikki äärimmäisen mielenkiintoista.

On mahdotonta kuvata, mitä kaikkea viidessä vuodessa ehti tapahtua, mutta katsotaan päällimmäisiä. Muistin virkistämiseksi selailin vuosien aikana täyttyneitä viittä muistikirjaa. Digitaalisuuden kunniaksi ihan paperikirjoja. :)

Isoin ja varmasti merkittävin asia on ylioppilastutkinnon digitalisoinnin käynnistäminen. Alkuun puhuttiin sähköistämisestä, nyt mennään virallisemman kaavan mukaan ja digitalisoidaan. Kaksi tutkintokertaa digikokeita on jo onnistuneesti takana ja kolmas kolkuttelee ovella. Kaikki on mennyt tähän saakka hyvin, vaikka töitä se on toki teettänyt sekä lautakunnassa että lukioissa. Kuluva vuosi ja seuraavakin ovat lautakunnan kansliassa poikkeuksellisen kiireisiä, koska on tehtävä paperikokeet, niille varakokeet ja lähes sama määrä digikokeita ja niille kahdet varakokeet. Tämä tarkoittaa entisen valtavan postimäärän lisäksi valtavaa tikkumäärää. Reilut 20 000 tikkua pitää saada käyttövalmiiksi ja ajoissa lukioihin. Varakokeitakin tarvitaan – koskaan ei voi olla varma, millaisia tilanteita lukioissa tulee vastaan. Myös viimeisille paperikokeille tehdään varakokeet varmuuden vuoksi.

Ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö lautakunnan kanslia ja kehittäjät saisi jatkossakin ylioppilastutkinnon onnistumaan, jos heille annetaan työrauha. Ylioppilastutkinnon toimeenpano on tarkkaan viritetty instrumentti, jossa aikataulu ei salli viivästyksiä. Kaikki asiat tehdään yksittäistä kokelasta ja hänen parastaan ajatellen.

Lautakunta laatii kokeet sisällöllisesti, ja sekä lautakunnan jäsenten että ainejaosten työmäärä on valtava. Laadinnan jälkeen jää vielä valtavasti taitto-, koodaus- ja muita viimeistelytöitä, jotta kokeet saadaan lukioihin ajoissa ja virheettöminä kahdella kielellä. Kanslian väki on ennakoinut työn muuttumista paperista digiin kouluttautumalla työn ohessa uusiin tehtäviin. Melkoinen urakka sekin ja vienyt monelta ison siivun vapaa-ajasta.

Digitalisaatio on ollut kaiken kattava teema viime vuosina. Siitä ei tarvitse innostua eikä sitä tarvitse inhota. Se on olemassa ja ympärillämme joka tapauksessa. Siksi luontevaa on, että ylioppilastutkintokin digitalisoituu asteittain. Monia muitakin uudistuksia tutkintoon on tehty tai on tekeillä ja jatkuva muutos on tullut jäädäkseen. 

Mitä muuta työhön ehti kuulua kuluneen viiden vuoden aikana? Erityisjärjestelyjä, sähköistä asiointia ja arkistointijärjestelmää, koejärjestelmää, työsuojeluasioita, kahvikoneen uusimista, kalusteita, putkiremonttia, tilajärjestelyjä, rahatilannetta, koulutuksia, opettajia, kanslian väen jaksamista, esteellisyyksiä, tutkimuslupia, tekijänoikeuksia jne jne. Pääsihteerin tehtäviin on kuulunut aivan kaikkea. Se on työllistävää ja samalla mielenkiintoista. Tiloissamme tehty lähes vuoden kestänyt putkiremontti ei kyllä kuulunut suosikkeihini.

Miksi näitä muutoksia sitten tehdään? Ylioppilastutkinnon on pysyttävä mukana muun yhteiskunnan kehityksessä ja vastattava jatkossakin kahden perustehtävänsä haasteisiin: se toimii samanaikaisesti lukion päättö- ja kypsyyskokeena sekä väylänä korkeakouluopintoihin. Tulevaisuudessa ylioppilastutkintoa tullaan käyttämään enenevässä määrin opiskelijavalinnoissa. Digitalisaatio on mahdollistaja tässäkin asiassa. Paisi että se mahdollistaa uudentyyppisiä tehtäviä, se tarjoaa myös – korkeakoulujen niin halutessa – lisää tietoa opiskelijavalintojen tueksi. Yhteistyössä korkeakoulujen kanssa päästään tässäkin asiassa hakijoiden kannalta parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. Uusia ideoita on vireillä ja ehkä osa niistä toteutuu aikanaan. Aina pitää joka tapauksessa olla ”second chance”, jos asiat eivät nuoren osalta menekään suunnitellusti.

Tutkintoa pitää kehittää jatkuvasti, jotta se olisi jatkossakin käyttökelpoinen. Oleellista on luonnollisesti, että tutkinnon arvosanat pysyvät luotettavina. Aika näyttää, säilyykö luotettavuus jatkossa meneillään olevien hallintomuutosten jälkeen.

Suomalainen ylioppilastutkinto on arvostettu myös kansainvälisesti. Tästä arvostuksesta kannattaa pitää kiinni ja kehittää tutkintoa edelleen.

Millaisia muutoksia itse tekisin tutkintoon, jos voisin asiaan vaikuttaa?

Ohessa muutama haave:

– Suuntaisin tutkinnon kokeita enemmän kokonaisuuksien hallintaan. Osa tehtävistä voisi olla aidosti integroivia siten, että myös arvosteluvaiheessa huomioitaisiin eri oppiaineiden näkökulma.

– Järjestäisin mahdollisuuden suorittaa yksittäisiä kokeita pitkin vuotta nykyisen kahden kerran sijaan. Tämä edellyttäisi tehtävä- tai osiopankin luomista, mutta se olisi järkevää monesta muustakin syystä.

– Toteuttaisin adaptiivisen kokeen ensin vieraisiin kieliin, myöhemmin ehkä joihinkin muihinkin aineisiin.

– Ottaisin taito- ja taideaineet mukaan tutkintoon, jotta kokelas voisi halutessaan näyttää osaamistaan myös näissä aineissa.

– Ottaisin mukaan suullisia tehtäviä eri oppiaineiden kokeisiin. Vieraisiin kieliin suullinen osuus on jo tulossa.

– Laajentaisin kielivalikoimaa ja aloittaisin laajennuksen kiinan kielestä.

– Poistaisin merkittävästi tutkintoa nyt sääteleviä hallintoesteitä ja muuttaisin tutkinnon kokelaalle joustavammaksi.

Vapaan internetin käyttömahdollisuuden osalta olen ehkä enemmistön kanssa eri mieltä. Yksittäisiin tehtäviin se voisi sopia hyvinkin, mutta en pidä kovin pahana asiana, jos nuoret joutuvat aivan itse tekemään osan tehtävistä. Niin tulee käymään työelämässäkin välillä, siihen on hyvä tottua. Vapaa internetin käyttö tarkoittaa sitä, ettei kukaan voi olla täysin varma tehtävän tekijästä. Valitettavasti isoon joukkoon mahtuu aina sellaisiakin, jotka haluavat päästä helpolla ja kokeilevat vilppiä.

Viimeinen varsinainen työpäiväni YTL:ssä oli elokuun lopussa. Jätän tämän blogin myötä omat jäähyväiseni ylioppilastutkinnolle.

 ”On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.” (Jansson – Muumilaakson marraskuu)


Kaisa Vähähyyppä
pääsihteeri