Ylioppilastutkinnon saavutettavuus maahanmuuttajan näkökulmasta

Ylioppilastutkinnon saavutettavuus maahanmuuttajan näkökulmasta

Ylioppilastutkintoon osallistuvien vieraskielisten kokelaiden määrä jatkaa nopeaa kasvuaan. Ylioppilastutkinnon toimeenpanossa vieraskielisellä kokelaalla tarkoitetaan kokelasta, jonka väestötietojärjestelmään ilmoitettu äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Myös syntymäkuuroa tai varhaislapsuudessa kuuroutunutta lasta pidetään ylioppilastutkinnossa vieraskielisenä, mutta tätä teemaa ei käsitellä tässä yhteydessä. Vuosituhannen alussa tutkintoon osallistui vuosittain vain parisataa vieraskielistä kokelasta. Tänä vuonna heitä arvioidaan olevan jo noin 3000 (ks. taulukko 1: Ylioppilastutkintolautakunnan käsittelemät vieraskielisyysselvitykset vuosina 2002–2017.) On varsin todennäköistä, että kehitys jatkuu samankaltaisena seuraavinakin vuosina. Tässä kirjoituksessa keskityn tarkastelemaan teemaa lähinnä ensimmäisen ja myös toisen polven maahanmuuttajien näkökulmasta. Tilastotietoa maahanmuuttajien osallistumisesta ylioppilastutkintoon ei ole saatavilla, mutta vieraskielisten kokelaiden määrä kuvannee asiaa riittävällä tarkkuudella.

Kokelaan vieraskielisyys voidaan ottaa ylioppilastutkinnon toimeenpanossa huomioon eri tavoin: Ensinnäkin vieraskielisellä kokelaalla on mahdollisuus osallistua suomi tai ruotsi toisena kielenä -kokeeseen äidinkielen kokeen asemesta. Toiseksi vieraskielisyys voidaan ottaa huomioon arvostelussa. Ylioppilastutkintolautakunnalla on tässä suhteessa varsin vakiintunut ratkaisukäytäntö. Kolmas, mutta harvemmin eteen tuleva tilanne on vieraskielisen kokelaan kirjoitusoikeuden tarkastelu tapauksessa, jossa tutkintoon ilmoittautuva henkilö on suorittanut ulkomaisen lukion oppimäärän tai ulkomaisen ammatillisen tutkinnon. Ennen kuin maahanmuuttajataustainen kokelas on näiden menettelyjen äärellä, takana on monesti pitkä koulutuspolku ja lukuisia valintoja.

On ensiarvoisen tärkeää niin yksittäisen kokelaan kuin koko suomalaisen yhteiskunnankin kannalta, että ylioppilastutkinto on kaikkien niiden maahanmuuttajien saavutettavissa, joilla on edellytyksiä ja halua suorittaa tutkinto. Tätä edellyttää välillisesti jo perustuslain 16.2 §, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Säännöksen subjekti jokainen velvoittaa julkista valtaa varsin vahvasti. Vaikka kyseessä ei ole määritelmällisesti subjektiivinen oikeus, säännös antaa vahvan perustuslaillisen toimeksiannon erityisesti lainsäätäjälle ja tulkintaohjeen poliittiselle päättäjälle laajemminkin. Vieraskielisyys ei saisi kategorisesti sulkea keneltäkään oikeutta lukio-opetukseen tai ylioppilastutkinnon suorittamiseen, jos aineellisen lainsäädännön, erityisesti ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain ja lukiolain edellytykset täyttyvät.

Maahanmuuttajien joukossa on valtavasti piilevää osaamispotentiaalia, jonka hyödyntämättä jättäminen olisi haaskausta niin koulutuspoliittisesti, kansantaloudellisesti kuin inhimillisestikin. Keinoja tämän tavoitteen toteuttamiseksi tulisi tarkastella ennakkoluulottomasti eri näkökulmista. Yksi näistä keinoista on itse tutkinnon ja sen sisällön kehittäminen. Nykyisellään ylioppilastutkinnon voi suorittaa vain suomen tai ruotsin kielellä, mikä on käytännössä merkittävä käytännön este monelle vieraskieliselle. Kyse on ylioppilastutkinnon saavutettavuudesta, mutta myös mahdollisuudesta kehittää ylioppilastutkintoa yhtenä koulutusviennin tuotteena, josta voisimme olla ylpeitä.

Ylioppilastutkinnon toimeenpanon suppea kielivalikoima aiheuttaa myös sen, että tutkinnossa ei saa esiintyä muuta kuin suomen- ja ruotsinkielistä aineistoa. Tämä on nykyiselle globaalille elämänpiirille jokseenkin vieras lähtökohta. Tutkintoa tulisikin kehittää myös siten, että sen voisi suorittaa muullakin kuin toisella kansalliskielistä ja että aineisto voisi olla ainakin osin erikielistä sen lisäksi, että se on muussakin kuin tekstimuodossa.

Myös tutkintotodistuksia tulisi kehittää siten, että niissä olisi enemmän tietoa ainakin englannin kielellä. Tämä helpottaisi tutkinnon hyödynnettävyyttä ulkomaisiin oppilaitoksiin haettaessa. Suomalainen ylioppilastutkintotodistus on osoittautunut arvokkaaksi asiakirjaksi moneen ulkomaiseen yliopistoon haettaessa. Opiskelijapalautteen perusteella erityisesti tutkinnon täydentämisestä annettavat todistukset ovat joissakin tapauksissa aiheuttaneet epäselvyyttä niiden oikeusvoimasta ja asemasta.

Moni maahanmuuttaja vapautetaan toisen kotimaisen kielen opinnoista jo perusopetuslain 18 §:n nojalla. Tällöin ylioppilastutkinnon pakolliseksi valittavien kokeiden valikoima supistuu. Tehtäessä päätöstä toisen kotimaisen kielen opinnoista vapauttamisesta jokaisen opiskelijan tilannetta tulee tarkastella yksilöllisesti. On syytä varmistua siitä, että opiskelija saa riittävän kielitaidon. Harkittaessa vapautuksen myöntämistä opiskelijan kanssa on syytä keskustella riittävästi vapauttamisen vaikutuksista. On käynyt niinkin, että opiskelija vetää hakemuksensa pois kuultuaan, ettei voikaan hakea esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen palvelukseen.

Todellinen saavutettavuus edellyttää tietenkin riittävästi käytännön tietoa mahdollisuudesta suorittaa ylioppilastutkinto. Erityisesti aikuisten maahanmuuttajien perusopetus on tässä mielessä ratkaiseva vaihe. On mahdollista, että työllisyyspoliittisista syistä aikuisten maahanmuuttajien perusopetusta tullaan järjestämään aikuislukioiden ohella yhä enemmän ammatillisissa oppilaitoksissa, jolloin opiskelijan katsotaan lyhyen ja tiiviin yleissivistävän koulutuksen jälkeen tai jo sen kestäessä olevan valmis aloittamaan ammattiin johtavien opintojen suorittaminen. Tutkintotavoitteinen opiskelu on aikuislukiossa maksutonta ja yleissivistävien kurssien valikoima laaja.

Erityisesti aikuislukioissa opiskelee runsaasti omassa maassaan lukion ja ammatillisen tutkinnon tai niiden osia suorittaneita henkilöitä, joilla olisi hyvät edellytykset suorittaa suomalainen ylioppilastutkinto täydentävien kieli- tai yleissivistävien opintojen jälkeen. Tavoitteen toteutuminen edellyttää erityisesti kirjallisen suomen tai ruotsin kielen taidon vahvistamista. Käytännössä on osoittautunut, että maahanmuuttajilla on erityisiä vaikeuksia selviytyä reaaliaineiden kokeissa, joissa pitää tuottaa laajoja asiatekstejä suomen tai ruotsin kielellä. 

Opinto-ohjauksella on avainrooli tunnistettaessa maahanmuuttajaopiskelijoita, joilla on kykyä ja halua ylioppilastutkinnon suorittamiseen ja jatkaa eteenpäin akateemiselle uralle. Kokemus on osoittanut, että ohjaukseen sijoitetut voimavarat tuottavat myös tulosta. Opintojen keskeyttäminen usein vähenee ja koulutuksen kokonaiskesto lyhenee. Aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2017 ja aikuisten lukiokoulutuksen perusteet 2015 antavat hyviä välineitä ohjaukseen. Aiemmin suoritettujen opintojen tunnistaminen ja erityisesti niiden tunnustaminen mahdollisten lisänäyttöjen kera tekee mahdolliseksi yksilöllisen ja mielekkään opintopolun suunnittelun. Myös kielitietoinen opetus alkaa juurtua osaksi opetuksen arkea.

Aikuisten perusopetuksessa jokaiselle opiskelijalle on laadittava henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jossa määritellään esimerkiksi opiskelijan aikaisempi koulutus, opinnot, työkokemus ja muu kokemus. Henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laadintaan on syytä panostaa, koska optimaalisen opintopolun rakentamisesta hyötyy opiskelijan ohella koulutuksen järjestäjä ja yhteiskunta laajemminkin. Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma on opiskelijan oikeusturvan kannalta tärkeä asiakirja.

Taulukko 1. Ylioppilastutkintolautakunnan käsittelemät vieraskielisyysselvitykset vuosina 2002–2017. Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta.

vuosi 2002 279
vuosi 2003 456
vuosi 2004 553
vuosi 2005 620
vuosi 2006 561
vuosi 2007 888
vuosi 2008 1 090
vuosi 2009 1 154
vuosi 2010 1 198
vuosi 2011 1 363
vuosi 2012 1 452
vuosi 2013 1 648
vuosi 2014 2 030
vuosi 2015 2 196
vuosi 2016 2 528
kevät 2017 1 420


Maahanmuuttajanuorten polkuja kohti ylioppilastutkintoa

Somalialaissyntyinen Aweys Abdullahi aloitti opintonsa luku- ja kirjoitustaidottomana Turun iltalukion valmistavassa opetuksessa (VALMO) 15-vuotiaana. Käytyään koulua vajaan vuoden verran hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan niin hyvin, että saattoi siirtyä yhden vuoden ajaksi opiskelemaan varsinaista perusopetuksen alakoulun luokkien 4–6 oppimäärää (POJO). Aweys osoitti olevansa ahkera ja aktiivinen nuori, joka teki paljon työtä opintojensa eteen myös kouluajan ulkopuolella. Hän luki kirjastossa sekä tavallisia suomenkielisiä että selkokielisiä kirjoja ja toi sanomalehtiä mukanaan oppitunneille keskustellakseen niistä. Aweys yritti sinnikkäästi kirjoittaa pitkiä tekstejä. Niissä olikin valtavasti painavaa sisältöä, mutta suomen kieli tuotti vielä vaikeuksia.

Apulaisrehtori Sami Peltonen (vas.) ja Aweys Abdullahi keskustelevat kielitaidon merkityksestä. Monipuolinen kielitaito auttaa erottumaan edukseen työmarkkinoilla. Kuva: Hannele Palomaa.

Saatuaan alakoulun valmiiksi Aweys suoritti aikuisten perusopetuksen päättövaiheen eli yläkoulun luokkien 7–9 oppimäärän kahdessa vuodessa. Hän osallistui oppitunneille niin päivällä kuin illallakin. Lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon Aweys suoritti neljässä vuodessa. Hän on nyt valmistumassa asioimistulkiksi ja haluaisi päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Aweys on opiskellut iltalukiossa lisää englannin kieltä valmistumisensa jälkeen. Hän on tehnyt tulkin töitä ja ajanut taksia. Työtilanne on ollut koko ajan hyvä.

Marokosta kotoisin oleva Redouan Bouroussi tuli Suomeen 23-vuotiaana, suoraan töihin Turun telakalle ranskalaisen yrityksen palvelukseen. Jonkin aikaa maassa oltuaan Redouan meni naimisiin. Perheessä on nyt kolme lasta, nuorimmainen 8-vuotias ja vanhin 12-vuotias. Ranskalainen yritys lähti maasta, mutta mies jäi. Redouaninille oli itsestään selvää, että opiskelu uudessa kotimaassa oli aloitettava mahdollisimman nopeasti.

Töiden loputtua Redouan aloitti vuoden kestäneet koulunkäyntiavustajan opinnot, jonka jälkeen hän jatkoi vuoden verran maahanmuuttajien ammatillisessa valmistavassa koulutuksessa (VALMA). Aikuisten perusopetuksen Redouan suoritti Turun iltalukiossa kahdessa vuodessa erinomaisin arvosanoin. Nyt työn alla on kolmoistutkinto, jonka suorittamiselle Redouan on asettanut kolmen vuoden tavoiteajan. Tavoite on kunnianhimoinen, koska Redouan on jatkanut työntekoa opintojen aikana.


Apulaisrehtori Sami Peltonen (vas.) ja Redouan Bouroussi pohtivat, miten saada kaikki opiskelu, työ ja harrastukset sopimaan kalenteriin. Kuva: Hannele Palomaa.

Myös Redouan korostaa monipuolisen kielitaidon merkitystä. Redouan on motivoitunut opiskelemaan niin suomen kuin ruotsinkin kieltä. Turku on kaksikielinen kaupunki, jossa palveluammateissa tarvitaan molempia kotimaisia kieliä. Muutkin kielet ovat Redouanin mukaan tärkeitä ja hän onkin opiskellut myös ranskaa ja saksaa. Suomen kieli on osoittautunut vaikeimmaksi asiaksi opintojen aikana. Reaaliaineissa, erityisesti biologiassa, esseevastausten tuottaminen suomen kielellä on työlästä.


Sami Peltonen
apulaisrehtori, Turun iltalukio

Kuvat: Hannele Palomaa ja ylioppilastutkintolautakunnan kuvapankki