YTL:n lausunto Gaudeamus igitur –raportista

Ylioppilastutkintolautakunnan lausunto ylioppilastutkinnon kehittämistä pohtineen työryhmän ehdotuksista (Gaudeamus igitur – ylioppilastutkinnon kehittäminen: opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:16, OKM38/040/2016).

Kyseinen lausunto on julkaistu 12.6.2017 oikeusministeriön lausunto.fi-verkkopalvelussa. Lausunto tuli antaa vastauksena erinäisiin kysymyksiin muodossa puollan/vastustan ehdotusta ja avovastaus. 

 1.1 Työryhmä ehdotti, että tutkintoon osallistuvan on suoritettava äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä kolme koetta tai koeparia seuraavista:
- Matematiikka
- Toinen kotimainen kieli
- Vieras kieli
- Kaksi reaaliaineen koetta tai yksi reaaliaineen koe ja yksi vieraan kielen koe

Tutkintoon osallistuva voi lisäksi suorittaa yhden tai useamman kokeen edellä mainituista kokeista.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunnan mielestä työryhmän ehdotus pakollisten aineiden muuttamisesta on kannatettava, koska sillä voi olla myönteinen vaikutus matematiikan ja kielten kirjoittajamääriin. Matematiikan osaamisen vahvistaminen ja kannustaminen monipuoliseen kielten opiskeluun lukiossa ovat tärkeitä yhteiskunnallisia tavoitteita, joiden saavuttamista lautakunta haluaa edistää.

Ehdotuksen kielteisinä puolina lautakunta näkee mahdolliset ristiriitaiset tulkinnat reaaliaineiden merkityksestä yleissivistävässä koulutuksessa. Reaaliaineiden tärkeä rooli on tarpeen tuoda selkeästi esille myös muutosta suunniteltaessa. Toteutuessaan ehdotus monimutkaistaa ylioppilastutkinnon rakennetta ja luo lisäpaineita lukioiden opinto-ohjaukseen etenkin jos kokelailla säilytetään nykyinen velvoite tehdä sitovat valinnat tutkintonsa pakollisista ja ylimääräisistä aineista jo ilmoittautumisvaiheessa.

Toteutuessaan esitys merkitsee mittavia muutoksia ylioppilastutkintorekisteriin.

2.1 Työryhmä ehdotti, että kaikkiin kokeisiin laaditaan oppiainerajat ylittäviä tehtäviä. Tehtävien laadinnassa otetaan huomioon myös aihekokonaisuudet.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkinnon lakisääteinen tehtävä on mitata opetussuunnitelman perusteiden mukaista osaamista. Tälläkin hetkellä reaaliaineiden kokeissa on ainerajat ylittäviä tehtäviä, joten esitys on luonteva laajennus nykytilanteelle. Opetussuunnitelman perusteissa on mukana aihekokonaisuuksia ja teemaopintoja. Niiden huomiointi ylioppilastutkinnon tehtävissä vaatii huolellista pohdintaa.

Mikäli uudistus tarkoittaisi, että saman tehtävän valmistavan arvostelun suorittaisivat useamman aineen opettajat ja myöhemmin useiden aineiden sensorit, voisi uudistuksella olla myönteisiä vaikutuksia, kuten monitieteisyyden lisääntyminen ja ainerajat ylittävä yhteistyö. Arvioinnin haasteellisuus vaatii pitkää pohdintaa jo tehtävien laadintavaiheessa, mutta samalla tehtävien laadinta monipuolistuisi entisestään. Myös hyvän vastauksen piirteiden laatiminen oppiainerajat ylittäviin tehtäviin vaatii huolellista harkintaa jo tehtävien laadintavaiheessa. Toteutuessaan edellä kuvatulla tavalla uudistus tulisi huomattavasti lisäämään sekä kustannuksia että työtä ja vaatisi suuria tietojärjestelmäuudistuksia ylioppilastutkinnon kokeiden arvosteluun. Myös aineiden arvosanojen perustuminen osin oppiainerajat ylittäviin tehtäviin vaatisi huolellisen valmistelun.

2.2 Työryhmä ehdotti, että tulevaisuudessa kokeiden tausta-aineistoihin voisi sisältyä myös materiaalia eri kielillä.

Työryhmän ehdotus erikielisen materiaalin hyödyntämisestä ylioppilastutkinnossa sisältää monta ongelmallista näkökulmaa, eikä lautakunta siksi voi raportin pohjalta ottaa esitykseen kantaa. Ehdotusta pohdittaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota kokelaiden perusoikeuksien toteutumiseen. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muita asioita viranomaisen kanssa hoitaessaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten periaatteiden mukaisesti.

Mikäli ehdotus tullaan toteuttamaan, on myös vaarana, että de facto vieraskieliseksi materiaaliksi valikoituu pääosin englanninkielinen aineisto. Tämä lisäisi eriarvoisuutta niitä kokelaita kohtaan, jotka ovat valinneet opiskeltavakseen niin kutsuttuja harvinaisempia kieliä. Rajoitetussa määrin erikielisen materiaalin määrän käyttäminen on mahdollista, kunhan pidetään huoli siitä, että koe mittaa jatkossakin varsinaista aineen eikä vieraan kielen osaamista.

2.3 Työryhmä ehdotti, että kokeiden laadinnassa vahvistetaan edelleen tavoitteiden mukaista osaamista yksittäisten sisältöjen sijaan.

Puollan ehdotusta.

Kuten yllä jo todettiin, Ylioppilastutkinnon lakisääteinen tehtävä on mitata opetussuunnitelman perusteiden mukaista osaamista. Sikäli kun opetussuunnitelman perusteissa korostetaan monipuolista kokonaisuuksien hallintaa, niin tämän tulee näkyä myös ylioppilastutkintotehtävissä. On kuitenkin syytä muistaa, että tieteenalat, joihin lukion oppiaineet perustuvat, sisältävät kyseisen tieteenalan käsitteitä ja nimistöjä, joiden ymmärtäminen ja soveltaminen edellyttävät sekä näiden yksittäisten asioiden että kokonaisuuksien hallintaa.

3.1 Työryhmä ehdotti, että ylioppilastutkinnon valmistumista koskevia säännöksiä täsmennetään siten, että niistä selkeästi ilmenee, että ylioppilastutkinnon suorittaminen edellyttää lukion oppimäärän suorittamista tai muiden lukiolain 18 a §:n mukaisten edellytysten täyttymistä.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa ehdotusta, mutta näkee, että kyse ei varsinaisesti ole muutoksesta vaan nykyisen lainsäädännön selkeyttämisestä. Mikäli lainsäädäntöä saataisiin tältä osin selkeytettyä etenkin muiden lukiolain 18 a §:n mukaisten edellytysten täyttymisen osalta, voitaisiin paljon tähän liittyvästä byrokratiasta automatisoida esimerkiksi Opetushallituksen KOSKI-palvelun kautta tapahtuviksi tiedonsiirroiksi. Tämä vähentäisi lukioiden ja Ylioppilastutkintolautakunnan työmäärää.

3.2 Työryhmä ehdotti, että kokelaat eivät enää sitovasti valitse kokeita pakollisiksi tai ylimääräisiksi ilmoittautumisen yhteydessä. Tutkinto muodostuu muutoin nykyisen kaltaisella tavalla.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa ehdotusta. Käytännössä niiden kokelaiden osuus, jotka eivät valmistu nykyisin laissa olevan ilmoittautumisen sitovuutta ja kokeiden valitsemista pakolliseksi tai ylimääräiseksi koskevan muotoilun takia, on hyvin pieni. Lautakunta ei näe syytä, mikseivät he voisi valmistua ylioppilaiksi. Nykyinen käytäntö ilmoittautumistietojen muuttamista koskevine hakemuksineen ja hallinnollisine päätöksineen on turha. Tietojärjestelmäratkaisuin voidaan tukea kokelaiden valmistumisen seurantaa ilman pakollista etukäteisilmoittamista. Tietojen ajantasainen päivittyminen tutkintorekisteriin pitäisi huolen siitä, että lautakunta saisi kokelaiden suorituksien perusteella tiedon siitä, kenestä kulloinkin tulee ylioppilas. Vastaava tieto pitää pystyä saamaan myös lukioille ilman että uudistus lisää hallinnollista työtä lukioissa. Uudistus vaatii tutkintorekisteriin muutoksia.

3.3 Työryhmä ehdotti, että kokelaan ilmoittautumista eritasoisiin kokeisiin samassa tutkintoaineessa ei rajoiteta. Kokelaan tutkintoon voidaan kuitenkin sisällyttää vain yksi koe samassa oppiaineessa. Muista kokeista kokelas saa erillistodistuksen.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa ehdotusta. Käytännössä uudistus antaa mahdollisuuden käydä kokeilemassa omia kykyjään pidemmän oppimäärän kokeessa ja tarvittaessa uusia koe lyhyemmän oppimäärän kokeena. Uudistus vaatii tutkintorekisterin päivittämistä.

3.4 Työryhmä ehdotti, että saamen vieraan kielen kokeen tilalle kokelas voi valita myös saamen äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen. Tällöin saamen kielen osaamista voi osoittaa aiempaa joustavammin.

Puollan ehdotusta.

4.1 Työryhmä ehdotti, että erillisinä kokeina suoritetut hyväksytyt kokeet voidaan lukea hyväksi ylioppilastutkintoon kolmen vuoden ajan erillisen kokeen hyväksymisajankohdasta.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa ehdotusta. Uudistus mahdollistaa niiden kokelaiden ylioppilastutkinnon suorittamisen, jotka kokeiltuaan osallistumista tutkinnon kokeisiin innostuvatkin suorittamaan koko tutkinnon. Muutos vaatisi tietojärjestelmämuutoksia tutkintorekisteriin.

4.2 Työryhmä ehdotti, että koulutuksen järjestäjä voisi periä kokelaalta maksun, mikäli kokelas ei olisi kyseisen koulutuksen järjestäjän opiskelija ja joka uusii tutkintoonsa sisältyvän kokeen ylioppilastutkinnon tultua suoritetuksi, täydentää tutkintoaan tai suorittaa erillisen ylioppilastutkintoon kuuluvan kokeen koulutuksen järjestäjän oppilaitoksessa.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa ehdotusta, kunhan kustannukset kokelaille pidetään kohtuullisina ja niissä huomioidaan vähävaraiset kokelaat. Mikäli kokeiden uusimissäännökset jatkossa muuttuvat ja ylioppilastutkinnon merkitys lisääntyy korkeakoulujen sisäänotossa, on kohtuullista, että oppilaitos, joka järjestää kokeen ja huolehtii valmistavasta arvostelusta, voi periä kulujaan vastaavan maksun kokelaalta. Tämä myös toivon mukaan loisi käytäntöjä, joissa esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa opiskeleva tai vanhemmalla iällä yleissivistävästä koulutuksesta kiinnostunut henkilö voisi helposti ja vaivattomasti ilmoittautua tutkintoon lähialueensa lukion kautta.

4.3 Työryhmä ehdotti, että lukion oppimäärää suorittavalla kokelaalla tulee olla puolet lukion oppimäärästä tai kirjoitettavan oppiaineen pakolliset kurssit opiskeltuna voidakseen osallistua tutkinnon kokeisiin. Rehtori varmistaa kokelaan oikeuden osallistua tutkintoon.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa sitä, että kokelailla tulee olla riittävä kokemus sen aineen opiskelusta, jonka kokeeseen hän osallistuu.

Rehtorien harkintavalta on kuitenkin tärkeä säilyttää asiassa, jotta myös muualla osaamisensa hankkineet voisivat osallistua tutkintoon tai sen kokeisiin ongelmitta.

Lautakunta pitää suotavana, että rehtoreiden työkuorman vähentämiseksi selvitettäisiin myös esimerkiksi KOSKI-palvelun hyödyntämistä automaattisen tiedon välittämiseen lautakunnalle kokelaiden oikeudesta osallistua tutkintoon.

Esityksessä käytetään ilmaisua ”opiskellut”, joka on hyvin tulkinnanvarainen. Se voidaan tulkita synonyymiksi sanalle ”suorittanut” tai toisaalta se voi tarkoittaa myös ”opiskellut, mutta tullut hylätyksi jossain kurssissa”.

5.1 Työryhmä ehdotti, hylättyjä kokeita voisi uusia nykyisen kahden kerran sijaan kolme kertaa.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa uusimiskertojen lisäämistä, mutta pitää työryhmän ehdotusta hyvin varovaisena. Uusimiskertoja voisi Ylioppilastutkintolautakunnan mukaan olla ehdotettua enemmänkin. Elinikäisen oppimisen periaatteiden tulisi lautakunnan mielestä vahvemmin korostua suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, mikä puoltaisi aiempaa joustavampia mahdollisuuksia osallistua osaamisen tunnustamisen mahdollistavaan ylioppilastutkintoon. Muutos vaatisi tietojärjestelmämuutoksia tutkintorekisteriin.

5.2 Työryhmä ehdotti, että hyväksytyn kokeen voisi uusia jatkossa nykyisen yhden koekerran sijaan kaksi kertaa.

Puollan ehdotusta.

Kuten yllä, Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa uusimiskertojen lisäämistä, mutta pitää työryhmän ehdotusta hyvin varovaisena. Elinikäisen oppimisen periaatteiden tulisi lautakunnan mielestä vahvemmin korostua suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, mikä puoltaisi aiempaa joustavampia mahdollisuuksia osallistua osaamisen tunnustamisen mahdollistavaan ylioppilastutkintoon. Muutos vaatisi tietojärjestelmämuutoksia tutkintorekisteriin.

5.3 Työryhmä ehdotti, että tutkinnon tultua hylätyksi, hylätyyn tutkintoon sisältyneet hyväksytyt kokeet voidaan sisällyttää aloitettavaan uuteen tutkintoon kolmen vuoden ajana aiemmin suoritetun kokeen hyväksymisen ajankohdasta.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa aiempaa joustavampaa tutkintoa. Lautakunta toivoo, että toteutuessaan ehdotus muotoillaan niin yksiselitteisesti, etteivät tutkintoon liittyvät määräykset entisestään monimutkaistu, lukion opinto-ohjauksen tarve tästä syystä lisäänny eikä ratkaisu vaaranna käsittelyn mahdollista automatisointia. Muutos vaatisi tietojärjestelmämuutoksia tutkintorekisteriin.

5.4 Työryhmä ehdotti, että hylätyn kokeen kompensaatiomahdollisuus poistetaan samalla, kun uusimismahdollisuuksia lisätään edellä esitetyllä tavoin.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa kompensaation poistoa sillä edellytyksellä, että uusimismahdollisuuksia lisätään. Uusimiskertoja voisi olla myös enemmän kuin työryhmän ehdotuksessa. Muutos vaatisi tietojärjestelmämuutoksia tutkintorekisteriin.

6.1 Työryhmä ehdotti, että koepäivien aikatauluja tiivistetään ottaen huomioon kokelaiden riittävä palautuminen, kokelasmäärät eri päivinä, eri kokeiden tyypilliset yhdistelmät ja järjestelyjen vaikutus kokelaiden jaksamiselle.

Ylioppilastutkintolautakunnan mielestä tähän kysymykseen ei voi ottaa kantaa ottamatta huomioon muita tutkinnon kehittämiseen liittyviä ehdotuksia. Tutkinnon digitalisoituessa tutkintopäivien määrä vähenee erillisten kuullunymmärtämisen koepäivien poistuessa, ja esimerkiksi syksyllä kokeita voidaan järjestää luontevammin tiiviimmässä tahdissa kuin keväällä, koska syksyllä kirjoitettavien aineiden määrä on kokelailla yleensä pienempi. Lopputuloksena ei saisi olla, että kokelaat kokevat joutuvansa taktikoimaan kirjoittamalla harvempia aineita liian tiukan aikataulun takia.

Erityisjärjestelyjä saavien kokelaiden määrä on varsin suuri, ja heille koepäivien aikataulujen tiivistäminen olisi erityisen raskasta. Esitys on selkeästi yhteydessä kokeen kestoon.

Mikäli ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään opiskelijavalinnoissa, on entistä enemmän tarvetta panostaa kokelaiden edun mukaiseen toimintatapaan ja pyrkiä vähentämään heille koituvaa stressiä.

6.2 Työryhmä ehdotti, että kokeiden pituus lyhennetään neljään tuntiin. Äidinkielen koe muutetaan yksipäiväiseksi. Kokeiden rakenne, sisältö ja laajuus mitoitetaan uuteen kestoon.

Vastustan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta vastustaa ehdotusta ja pitää sitä hyvin ristiriitaisena suhteessa ylioppilastutkinnon tehtävään selvittää, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttaneet lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden.

Eri aineilla on erilaiset tarpeet. Vieraissa kielissä lyhyempi koe voisi olla mahdollinen, mutta suullisen kielitaidon koe puolestaan voi tulevaisuudessa lisätä ajankäyttöä. Etenkin äidinkielen ja kirjallisuuden osalta esitys on erityisen kohtuuton. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa suoritetaan suuri määrä lukion kursseja ja jo nykyisin kaksipäiväisen äidinkielen kokeen muuttaminen yksipäiväiseksi olisi iso muutos. Reaaliaineiden kokeet ovat muuttumassa entistä vahvemmin aineistopohjaisiksi, ja aikaa tarvitaan entistä enemmän aineistoon tutustumiseen vastaamisen lisäksi.

Ylioppilastutkintoa pitäisi ensisijaisesti kehittää suhteessa lukiokoulutuksen tavoitteisiin eikä suhteessa koeajan pituuteen. Pitkä koeaika voi tuntua kokelaan mielestä kuormittavalta, ja kiistämättä ylioppilastutkinto on vaativa suoritus. Toisaalta kiire, monivalintatehtävien lisääminen, aineistojen vähentäminen ja haastavien, paljon ajattelua ja työstämistä vaativien tehtävien minimointi lienevät päinvastaisia kehityssuuntia kuin mitä ylioppilastutkinnolta odotetaan. Suomalaisen ylioppilastutkinnon pitää jatkossakin kyetä mittaamaan kokelaiden laajaa yleissivistystä ja ajattelun kypsyyttä.

Ylioppilastutkintolautakunta toivoo malttia esityksen toteutuksessa ainakin siihen saakka, kunnes digitaalisista kokeista ja kokelaiden ajankäytöstä on saatu riittävästi kokemuksia.

Ylioppilastutkintolautakunta pohtii myös, voitaisiinko esitetty lyhyempi koeaika ottaa käyttöön vain osassa tutkinnon kokeita (vieraat kielet) pitäen muiden aineiden koeajat ennallaan.

7.1 Työryhmä ehdotti, että tutkintoa kehitetään kohden avoimia digitaalisia oppimisympäristöjä, joissa on mahdollisuus hyödyntää monipuolisesti taustamateriaaleja. Osa kokeesta voi hyödyntää internetyhteyttä.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa tutkinnon kehittämistä ja digitaalisten mahdollisuuksien huomioimista tässä kehitystyössä. Avoimet digitaaliset oppimisympäristöt on käsitteenä aika laaja, mutta lautakunta katsoo sen tässä tarkoittavan erilaisia ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat ympäröivän maailman tuomisen osaksi tutkintoa luontevasti digitaalisuutta hyödyntäen.

Pitkällä tähtäimellä avoin verkko voisi olla mahdollinen, mutta käytännössä se tarkoittaisi luopumista yksilökokeesta kyseisessä osiossa, jolloin tutkinnon luonne muuttuisi perustavanlaatuisesti. Vapaa verkon käyttö lisäisi myös tietoturvaongelmia. Muutos hankaloittaisi tulosten käyttämistä opiskelijavalintojen pohjana, koska valinnat ovat ainakin tällä hetkellä yksilövalintoja.

7.2 Työryhmä ehdotti, että opettajien ja opiskelijoiden tutustuminen ylioppilastutkintotehtävien tyyppisiin digitaalisiin tehtäviin mahdollistetaan hyödyntäen vanhoja koetehtäviä. Tekijänoikeudellisia haasteita voidaan ratkaista erillissopimuksin, tehtävien laatimisen keinoin ja tarvittaessa selvittämällä viranomaistyönä lainsäädännön antamat mahdollisuudet ja rajoitteet.

Ehdotus on muotoiltu siten, että Ylioppilastutkintolautakunta ei halua ottaa siihen suoraan kantaa. Ylioppilastutkinnon avoimuuden ja läpinäkyvyyden kannalta olisi hyvä, että opettajilla, opiskelijoilla ja muulla yhteiskunnalla olisi mahdollisuus nähdä tutkinnossa käytettyjä tehtäviä. Tällä hetkellä tehtävien julkaiseminen ei tekijänoikeussyistä ole mahdollista. Media julkaisee tehtäviä selvitettyään tekijänoikeuden haltijoilta oikeudet tehtävien oheismateriaalien julkaisemiseen. Ylioppilastutkintolautakunta ei myöskään halua rajoittaa tehtävänlaadintaansa siten, ettei se hyödyntäisi tehtävänlaadinnassa tekijänoikeudellisia aineistoja.

Mikäli vanhojen ylioppilaskoetehtävien (erityisesti digitaalisten) julkaiseminen tehtäisiin mahdolliseksi, on huolehdittava siitä, etteivät ne ohjaa lukioita keskittymään vain ylioppilastutkinnon kokeisiin harjoitteluun varsinaisten opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamisen sijaan.

8.1 Työryhmä ehdotti, suullisen kielitaidon koe otetaan osaksi vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielen kokeita. Kehittyvää teknologiaa hyödynnetään kokeen toteutuksessa. Käyttöönottoa testataan ja uudistuksen vaikutuksia arvioidaan kokelaiden, opettajien, koulujen, koulutuksen järjestäjien ja ylioppilastutkintolautakunnan kannalta ennen toimeenpanoa.

Puollan ehdotusta.

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa ehdotusta, koska suullinen kielitaito on oleellinen osa opetussuunnitelman perusteiden mukaista kielten osaamista. Lautakunta on jo aloittanut asian valmistelun yhdessä DigiTala-hankkeen kanssa. DigiTala on poikkitieteellinen tutkimushanke, jonka tavoitteena on kehittää tietokoneavusteinen suullisen kielitaidon koe lukion päättövaiheeseen. Hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopisto (kasvatustiede ja fonetiikka) sekä Aalto-yliopiston Signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitos. Hanke toimii yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Suomen kieltenopettajien liiton ja Opetushallituksen kanssa. Suullisen kielitaidon mittaaminen on hyvin alustavassa vaiheessa, ja sen tuominen kiinteäksi ja skaalautuvaksi osaksi ylioppilastutkintoa edellyttää kokelaiden, opettajien, lukioiden ja lautakunnan valmistautumista ja mittavaa tietojärjestelmien kehittämistä.

Ylioppilastutkintolautakunta toivoo, että suullinen koe tulisi myös suomi/ruotsi toisena kielenä -kokeiden osaksi, ei pelkästään vieraisiin kieliin ja toiseen kotimaiseen kieleen.

9.1 Työryhmä ehdotti, valmistavassa arvostelussa opettaja korjaa oman oppilaitoksen koesuoritusten lisäksi myös muiden oppilaitosten koesuorituksia.

Ylioppilastutkintolautakunta ei tässä vaiheessa halua ottaa ehdotukseen kantaa, vaan edellyttää sen jatkotyöstöä. Koearvostelun reliabiliteetti on tutkinnon uskottavuuden ja arvostuksen kannalta keskeisessä asemassa, ja on mahdollista, että muiden lukioiden kokelaiden arvostelu voisi parantaa opettajien tekemää alustavaa arviointia ja lukioiden arvostelukäytänteiden yhdenmukaistamista.

Uudistusta suunniteltaessa tulisi kuitenkin varmistaa, että kokelaalla, jonka suorituksen arvostelee joku muu kuin oma opettaja, säilyisivät samat mahdollisuudet saada palautetta omasta suorituksestaan kuin muilla kokelailla. Tämä on erityisen tärkeää kokelaan oikeusturvan kannalta mm. tilanteessa, jossa hän harkitsee tarkistusarvostelun hakemista Ylioppilastutkintolautakunnan arvosteluun.

Arvostelun yhdenmukaisuuden varmistaminen hyötyisi kuitenkin eniten käytänteestä, jossa kaikille opettajille ja sensoreille annettaisiin samat, satunnaisesti valitut suoritukset arvioitavaksi. Niiden avulla voitaisiin tutkia arvioinnin yhdenmukaisuutta ja päästä mahdollisten linjauserojen jäljille. Opettajat ja sensorit saisivat tätä kautta myös palautetta oman arviointinsa linjauksista suhteessa muihin arvioijiin. Yhdenmukaisuuden varmistaminen tällä tavalla tosin edellyttäisi useamman arviointikierroksen seurantaa, mutta tuottaisi luotettavampaa tietoa yhdenmukaisuudesta kuin yksittäisten suoritusten ristiinarviointi lukioiden välillä. Lisäksi tämäntyyppiset arvioinnin kalibroinnit ovat tyypillisiä varmistuskeinoja arviointi-hankkeissa ja niiden avulla on saavutettu hyviä tuloksia.

Esitetty muutos merkitsisi muutoksia arvostelujärjestelmään.

10 Osiopankki ja adaptiiviset kokeet

Teknologia mahdollistaa adaptiivisuuden, joka olisi merkittävä uusi avaus tutkinnon kokeisiin. Adaptiiviset kokeet voisivat tulevaisuudessa mahdollistaa esimerkiksi sen, että aineissa järjestettäisiin vain yksi koe riippumatta kokelaan valitsemasta oppimäärän laajuudesta, jos koe osaisi adaptoitua kokelaan osaamistasoon. Adaptiivisuus edellyttää osiopankin luomista. Osiopankki mahdollistaisi aikanaan myös ylioppilastutkinnon kokeiden suorittamisen useammin kuin kaksi kertaa vuodessa.

11 Ryhmäkoe

Keskeistä ei ylioppilastutkinnon osalta ole se, onko ryhmäkoetta vai ei, vaan se, mitä sillä halutaan mitata. Opetussuunnitelmien perusteissa löytyy monia asioita, joita voitaisiin mitata ryhmäkokeen avulla. On mietittävä, mitä tarkalleen ottaen ovat ryhmätyötaidot, voidaanko niitä mitata edes ryhmäkokeessa ja ovatko ne ainespesifejä vai universaaleja taitoja.

Ryhmäkokeen edistäminen vaatisi pilotointia, jotta päästäisiin paremmin pureutumaan sen hyödyntämisen käytännön kysymyksiin ja mahdollisiin hyötyihin ja haasteisiin. Lautakunta on ollut aktiivinen asiassa ja ryhmäkokeen pilotointia on jo suunniteltu. Mahdollisen ryhmäkokeen kustannusvaikutuksia on mahdoton arvioida ennen kuin toteuttamistapa on päätetty.

12 Ylioppilastutkinto ja koulutusvienti

Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa suomalaisen osaamisen ja suomalaisten tuotteiden viemistä ulkomaille.

13 Ehdotusten kustannusvaikutukset

Monet työryhmän ehdottamat muutokset vaativat tietojärjestelmien uudistamista, ja monen ehdotuksen kustannukset tulevat olemaan huomattavat. Toisaalta lautakunta pitää hyvänä, että järjestelmiä kehitetään niiden väliset integraatiotarpeet huomioon ottaen. Tutkinnon digitalisoimisessa tehty kehitystyö on paitsi valmistanut lautakunnan suoriutumaan mittavista kehittämishankkeista myös toteutettu siten, että lautakunnalla on oikeudet järjestelmän eri osien lähdekoodiin, mikä helpottaa jatkuvaa kehittämistä.

Muuta, mitä halautte asiasta lausua.

Ylioppilastutkinto on tällä hetkellä keskellä valtavaa muutosta tutkinnon digitalisoituessa. Paluuta vanhaan ei varmasti ole, ja muutos tulee tulevaisuudessakin olemaan jatkuva prosessi. Ylioppilastutkintolautakunnalla herää kysymys, että voitaisiinko työryhmän tutkinnon sisältöön ehdottamat esitykset pääosin lykätä siihen saakka, että tutkinto on digitalisoitu ja siitä on saatu kokemuksia sekä lukioita, kokelailta että lautakunnan tehtävänlaadintatyön ja tutkinnon toimeenpanoprosessien osalta. Jos esitykset otettaisiin käyttöön suunnitellusti vuodesta 2020 eteenpäin, niiden valmistelu pitäisi aloittaa välittömästi. Kokelailla, opettajilla, lukioilla ja lautakunnalla on tällä hetkellä kädet täynnä töitä nykyisten muutoksien loppuunsaattamisessa.

Tutkinnon toimeenpanoon liittyvät hallinnolliset asiat sen sijaan on lautakunnan mielestä syytä toteuttaa viipymättä ja tuoda ne nykyaikaan. Ohjenuorana tulisi olla määräysten selkeys sekä mahdollisuus hyödyntää digitaalisia välineitä asioinnin sujuvoittamiseen. Hallinnolliset muutokset vaativat rekisteriin merkittäviä muutoksia, ja vielä olisi mahdollista hyödyntää kehitystyössä rekisterikoodin hyvin tuntevia ihmisiä.

Tapa kerätä lausunto pyytämällä puoltoa tai vastustusta kompleksisiin ja monitahoisiin kysymyksiin ei täysin sovellu useimpiin kohtiin (tästä syystä myös monivalintojen hyödyntäminen ylioppilastutkinnossa on rajallista). Toivottavasti poliittiset päättäjät ja opetus- ja kulttuuriministeriö eivät tee päätelmiä pelkästään puoltojen tai vastustusten määrien perusteella, vaan pohtivat aidosti myös perusteluja syvemmälle kuin mihin työryhmän esityksessä on päästy.