YTL:n lausunto ylioppilastutkintoa koskevan lainsäädännön uudistamisesta

Viite     OKM/22/010/2018

 

Asia     Lausuntopyyntö ylioppilastutkintoa koskevan lainsäädännön uudistamisesta

Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt 21.6.2018 Ylioppilastutkintolautakunnalta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi ylioppilastutkinnosta ja lukiolain muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki ylioppilastutkinnosta. Laki ja sen nojalla annettava valtioneuvoston asetus korvaisivat voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain ja ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen (672/2005 ja 915/2005).

Esitys on osa pääministeri Juha Sipilän hallituksen toimintasuunnitelman mukaista lukiokoulutuksen uudistamista. Eduskunta hyväksyi uuden lukiolain 21.6.2018 (HE 41/2018 vp). Ehdotetulla lailla ylioppilastutkinnosta on tarkoitus tukea lukiouudistukselle ja uudelle lukiolaille asetettujen tavoitteiden toteutumista. Esityksen valmistelussa on huomioitu ylioppilastutkinnon keskeisiä kehittämistarpeita selvittäneen Gaudeamus igitur -työryhmän ehdotukset sekä englanninkielisen ylioppilastutkinnon järjestämisen toteuttamista koskevan selvityksen tulokset.

Lisäksi uudessa lukiolaissa ehdotetaan korjattavan viittaukset kumottavaksi ehdotettuun ylioppilastutkinnon järjestämisestä annettuun lakiin.

Ehdotetut lait tulisivat voimaan 1.8.2019.

 

Lausuntonaan Ylioppilastutkintolautakunta toteaa kunnioittavasti seuraavaa:

1.     Ylioppilastutkintolautakunta pitää uudistuksen tavoitteita tärkeinä ja tavoiteltavina. Toteutuessaan uudet lait selkeyttäisivät ylioppilastutkinnon säätelyä merkittävästi. Tämä olisi kokelaiden, oppilaitoksien ja lautakunnan etu.

 

2.     Lautakunta pitää englanninkielisen ylioppilastutkinon toteuttamista mahdollisena.  

Englanninkielisen tutkinnon toteuttaminen on tarpeellinen opiskelijajoukolle, joille suomen- tai ruotsinkielinen tutkinto ei ole mahdollinen. Lautakunta pitää selkeänä, että tutkinto on kokonaisuudessaan yhdellä kielellä, sillä tutkinnon täydentämismahdollisuus eri kielillä on tutkinnon suorittamisen jälkeen mahdollista. Lautakunnan mielestä on hyvä, että tutkinnossa edellytetään kansalliskielen osaamista, vaikka monelle vieraskieliselle kokelaalle suomi/ruotsi toisena kielenä voi osoittautua vaikeaksi suoritettavaksi.

Lautakunta haluaa kiinnittää huomiota siihen, että muutos edellyttää lautakunnalta paljon valmistelua ja se lisää tutkinnon kustannuksia. Myös koejärjestelmään ja ylioppilastutkintorekisteriin tehtävät muutokset ovat merkittäviä.

 

3.     Lautakunta on edelleen sitä mieltä, että päätetty rajaton uusintamahdollisuus ei ole tarkoituksenmukaista opiskelijan ja yhteiskunnan voimavarojen käyttöä.

 

4.     Esityksessä käytetään termiä vaativuustaso kuvailemaan kokeita aineissa, joissa on useampia oppimääriä. Lautakunta toteaa, että tämä termi ei ole ongelmaton. Esimerkiksi matematiikassa lyhyen matematiikan koe ei ole pitkän matematiikan koetta helpompi, vaan koe, joka perustuu opetussuunnitelman perusteiden lyhyen matematiikan oppimäärän tavoitteisiin.

Tässä lausunnossaan lautakunta käyttää termiä vaativuustaso, vaikka toivoo, että se vaihdettaisiin varsinaisessa laissa neutraalimpaan termiin.

 

5.     Esityksessä ehdotetaan poistettavan, että ilmoittautuessaan kokelaan on ilmoitettava kokeen vaativuustaso ja se, suorittaako hän kokeen pakollisena tai ylimääräisenä. Ylioppilastutkintolautakunnan mielestä ehdotus pakollisten ja ylimääräisten aineiden valinnan poistamisesta on kannatettava, koska se vähentää koulutuksellisia umpiperiä.

Ilmeisesti tarkoituksena on kuitenkin, että kokelas valitsee ilmoittautuessaan kokeen vaativuustason kyseiselle tutkintokerralle. Esityksen yksityiskohtaisista perusteluista voi saada kuvan, että kokelaan ei tarvitsisi valita kokeen vaativuustasoa ilmoittautuessaan ja esitystä olisi hyvä tältä osin täsmentää. Pitkän ja lyhyen vieraan kieleen kokeet järjestetään eri päivinä, eivätkä lukiot voi suunnitella koejärjestelyitä, jos heillä ei ole tiedossa kumpaan päivään kokelas osallistuu. 

 

6.     Lautakunnan mielestä ilmoittautumisprosessi on edelleen aika monivaiheinen ja edellyttää rehtorilta tarkkuutta. Käytännössä rehtoreiden voi olla lähes mahdotonta antaa lainvoimaista päätöstä osallistumisoikeuden epäämisestä, sillä kurssien suorittamatta jääminen saattaa selvitä hyvin myöhäisessä vaiheessa.

Lautakunta ehdottakin, että osallistumisoikeus määriteltäisiin, kuten Gaudeamus Igitur -raportissa ehdotettiin: lukion oppimäärää suorittavalla kokelaalla tulee olla puolet lukion oppimäärästä tai kirjoitettavan oppiaineen pakolliset opinnot opiskeltuna voidakseen osallistua ylioppilastutkinnon kokeisiin.

 

7.     Lautakunnan mielestä uusi tutkinnon rakenne tekee tutkinnosta jonkin verran aiempaa vaativamman. Luonnoksen mukaan kokelas voi edelleen tulla ylioppilaaksi hylätyn arvosanan estämättä (kompensaatio), mutta uusien kompensaatiosääntöjen kehittäminen tulee olemaan haastavaa, kun opiskelijalla voi olla useita rinnakkaisia rakenteita joilla hän voi valmistua ylioppilaaksi.

Säännösten selkeyden takia ja uusimismahdollisuuksien lisäämisen myötä olisi perusteltua luopua kompensaatiosta Gaudeamus Igitur -raportin mukaisesti.

 

8.     Lautakunta pitää ongelmallisena, että lainsäädännössä määritellään hylätty ylioppilastutkinto ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun, sillä tähän liittyy uusia umpiperien mahdollisuuksia.

Kokelas voi jumittua tilanteeseen, jossa hänen epäviisaasti valitsema koeyhdistelmänsä lukitsee hänet vain yhden hylätyn kokeen suorittamiseen. Tällainen tilanne syntyy, jos hän esimerkiksi suorittaa hylätyn pitkän englannin ja hyvin suoritetun lyhyt matematiikan, mikä pakottaisi kokelaan suorittamaan pelkkää pitkää englantia, vaikka tutkinto voisi todennäköisemmin tulla hyväksytyksi vaihtamalla englanti lyhyen oppimäärän ja matematiikka pitkään oppimäärän. Hylätty tutkinto voi myös johtaa siihen, että kokelas ei pääse lisäämään uusia aineita saadakseen lisää kompensaatiopisteitä. Jos hylätty arvosana on saatu viimeisellä tutkintokerralla, kokelas on jumissa hylätyn kokeen suorittamiseen vielä kolme tutkintokertaa, eikä hän pääse juurikaan hyödyntämään aiempia arvosanoja tutkinnon uudelleen aloittamisessa.

Lautakunta ehdottaa, että muotoilu ”Kokelas, joka on saanut hylätyn arvosanan kokeesta, joka on 11 §:n 1 momentin mukaisesti tutkinnon suorittamisen edellytyksenä, voi kuitenkin jatkaa tutkinnon suorittamista käyttämällä kyseisen kokeen uusimiseen hylätyn arvosanan saamista välittömästi seuraavat kolme tutkintokertaa.” muutettaisiin muotoon ”Kokelas, joka on saanut hylätyn arvosanan kokeesta, joka on 11 §:n 1 momentin mukaisesti tutkinnon suorittamisen edellytyksenä, voi kuitenkin jatkaa tutkinnon suorittamista käyttämällä hylätyn arvosanan saamista välittömästi seuraavat kolme tutkintokertaa kyseisen kokeen uusimiseen ja muiden kokeiden suorittamiseen.”

 

9.     Lautakunta pitää esityksen vilppiin esitettyjä täsmennyksiä tarpeellisina.         Kun kokeiden uusiminen on rajatonta, on tarkoituksenmukaista, että vilpistä on riittävät seuraamukset myös seuraavaan tutkintokertaan. Näissä päätöksissä tulee kuitenkin huolehtia, että päätöksen tekeminen ei viivästy monijäsenisessä toimielimessä, jotta päätös on lainvoimainen ennen tulosten antamista.

Lautakunnan mielestä lukioiden toimivaltaan on lisättävä oikeus ottaa vilppiin tai häirintään käytetty esine haltuun. Joissakin tilanteissa on myös tarpeen, että lukio lähettää esineen Ylioppilastutkintolautakuntaan, esimerkiksi laitteisiin tehtyjen turvaominaisuuksia ohittavien muutosten vuoksi tai poliisin tutkittavaksi, esimerkiksi verkkohäirintätilanteissa.

Lukiot vastaavat tutkintotilanteen järjestämisestä, joten heillä on paras asiantuntemus tilanteen selvittämisessä. Rehtoreiden linjaukset vilppitapauksissa voivat kuitenkin vaihdella paikallisesti. Olisi tärkeää, että lautakunnan asiantuntemus tulisi prosessissa käyttöön esimerkiksi päätöksen teon, kuulemisen tai määräysten antamisen muodossa.

 

10.   Lautakunta pitää hyvänä ehdotusta, että koulutuksen järjestäjä voisi määrätä myös muun kuin oman oppilaitoksen opettajan suorittamaan valmistavan arvostelun. Nykykäytäntönä ei tarkalleen ottaen ole, että valmistava arvostelu tehtäisiin Ylioppilastutkintolautakunnassa, vaan lautakunta suorittaa varsinaisen arvostelun kahden sensorin toimesta tapauksissa, joissa valmistavaa arvostelijaa ei voida osoittaa.

Lautakunnan mielestä olisi opiskelijan oikeusturvan kannalta hyvä, jos tapauksissa, joissa rehtori ei löydä koesuoritukselle valmistavaa arvostelijaa, Ylioppilastutkintolautakunta voisi osoittaa kyseisen koesuorituksen johonkin muuhun oppilaitokseen arvosteltavaksi.

Muutenkin olisi tarkoituksenmukaista, että valmistavan arvostelun anonymiteetin takaamiseksi Ylioppilastutkintolautakunta voisi osoittaa pienen määrän kokelaita eri oppilaitoksista opettajien arvosteltavaksi. Tämä myös kehittäisi opettajien käsitystä opiskelijoiden osaamistason vaihtelusta.

 

11.   Lautakunta toteaa, että nykyisestä laista peritty, 19 § mainittu, arvosanoja yksityiskohtaisempaa arvostelua ei edelleenkään avata pykälän perusteluissa. Perusteluissa voisi mainita, että tällä tarkoitetaan esimerkiksi tehtäväkohtaisien pisteiden tai koepisteiden antamista osana arvostelua.

 

12.   Ehdotuksessa nykyisestä laista on siirretty uuteen lakiin, että todistusten antaminen edellyttää, että maksut tutkintokertoihin ja kokeisiin osallistumisesta on suoritettu. Lakiluonnoksen periaatteissa ei kuitenkaan enää erikseen luokitella todistuksen antamista erilliseksi tutkinnon suorittamisesta.

Olisi tarkoituksenmukaista, että Ylioppilastutkintolautakunta lähettää tutkintokausien jälkeen todistukset riippumatta maksuista, mutta määrää erikseen maksujen perimiseen liittyvistä menettelyistä. Lain muotoilusta tulisi kuitenkin varmistaa, että lautakunnalla on toimivalta määrätä lukiot keräämään maksut nykykäytännön mukaisesti. Lähitulevaisuudessa ei ole mahdollista, että Ylioppilastutkintolautakunta toimisi itse maksujen kerääjänä, vaan lukiot ovat tässä tärkeitä toimijoita.

 

13.   Ylioppilastutkintolautakunta pitää hyvänä ehdotusta, että voimassa olevassa lainsäädännössä lakiin ja asetukseen sisältyvät ylioppilastutkinnon todistuksia koskevat säännökset koottaisiin yhteen pykälään ja säännöksiä yksinkertaistettaisiin nykyiseen nähden. Lautakunta toivoo, että säännöksiä muutettaisiin vielä ehdotetusta paremmin soveltumaan korkeakouluvalinnan ja digitaalisten tietokäytäntöjen kannalta.

Uuden lainsäädännön ja korkeakoulujen muuttuneiden opiskelijavalintakäytäntöjen takia uusijoiden ja täydentäjien määrä todennäköisesti kasvaa. Useassa tapauksessa näillä kokelailla ei ole tarvetta paperiselle todistukselle, sillä tieto heidän suorituksestaan menee teknisen rajapinnan kautta suoraan korkeakoulujen yhteishaun käyttöön ja kokelaat itse pääsevät tarkistamaan ja tarvittaessa jakamaan tietonsa Opetushallituksen Koski-palvelussa. Uusijat ja täydentäjät eivät välttämättä enää asu lähellä vanhaa lukiotaan, vaan olisi tarkoituksenmukaisempaa toimittaa paperiset todistukset heidän kotiosoitteeseensa. Ulkomaille suuntaavat ylioppilaat tarvitsevat todistuksistaan käännöstodistukset. Myös erilliskokeiden suorittajat saattavatkin uuden lainsäädännön myötä tähdätä yksittäisen kokeen suorittamisen sijasta ylioppilastutkintoon.

Näistä syistä olisi tarkoituksenmukaista, että ylioppilastutkintotodistukset lähetettäisiin nykyiseen tapaan lukioihin kokelaiden valmistuttua ylioppilaiksi, mutta muut todistukset saisi tarvittaessa maksusta tilata lautakunnasta haluamaansa osoitteeseen.

 

14.   Nykyinen tarkistusarvostelukäytäntö on hankala ja vaikeuttaa hitautensa takia ylioppilastutkinnon tuloksien hyödyntämistä korkeakoulujen opiskelijavalinnassa. Ylioppilastutkintolautakunta kannattaa oikaisumenettelyn tuomista lakiin, mikä toisi tilanteeseen merkittävää parannusta.

Tutkinnon ollessa täysin digitaalinen keväästä 2019 olisi tarkoituksenmukaista, että tämä pykälä tulisi voimaan jo 1. elokuuta 2019 eikä siirtymäsäännöksessä ehdotetun kevään 2021 tutkintokerrasta lähtien. Olisi myös tarkoituksenmukaista, että kyseinen pykälä tulisi voimaan kaikille kokelaille samaan aikaan, sillä sekä tarkistusarvostelu- että oikaisumenettelyn järjestäminen rinnakkain olisi hyvin monimutkaista ja epäselvää kokelaille. 

Kun tarkistusarvostelu muuttuu oikaisuvaatimukseksi, on tarkoituksenmukaista puhua käsittelijöistä, eikä arvostelijoista. Oikaisumenettely edellyttää oikaisulle perusteita ja perustelematta jätetyt pyynnöt ja 19 §:n 3 momentin mukaiset arvosteluun vaikuttaviin asioihin tehdyt oikaisuvaatimukset voitaisiin hoitaa virkatyönä. Lautakunnan arvostelijoita tarvittaisiin tilanteisiin, joissa edellytetään tutkintoaineen hallintaa ja jossa katsotaan, onko suorituksen arvostelussa tapahtunut virhettä.

 

15.   Pykälän 10 § perusteluissa todetaan, että kuulovamman ja kuurouden perusteella olisi mahdollista saada vapautus kuullun ymmärtämisen kokeesta. Digitaalisissa kokeissa kuullun ymmärtämistä vaativia tehtäviä voi olla myös muissa kuin kielikokeissa, eikä varsinaista kuulunymmärtämisen koetta enää järjestetä. Perustelua voisi täsmentää siten että se kattaa kuullun ymmärtämistä mittaavat tehtävät.

 

16.   Siirtymäsäännöksessä ehdotetaan, että 10 § ja 19 § 3 mom. tulisivat voimaan vasta kokelaille, jotka aloittavat tutkinnon suorittamisen aikaisintaan kevään 2021 tutkintokerralla tai sitä myöhemmin. Pykälät selkeyttävät merkittävästi nykyistä erityisjärjestelysäännöstöä ja antaa mahdollisuuden antaa erityisjärjestelyitä vieraskielisyyden perusteella. Ylioppilastutkintolautakunta toivoo, että kyseiset pykälät astuisivat voimaan jo 1. elokuuta 2019. On myös kokelaiden yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista, että erityisjärjestelymuutokset riippuisivat siitä, koska kokelas on aloittanut tutkintonsa. Tämä johtaisi tilanteeseen jossa Ylioppilastutkintolautakunta voisi myöntää erityisjärjestelyitä samaan kokeeseen vain osalle vieraskielisistä kokelaista.

 

17.   Lakiluonnoksen mukaan suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -kokeeseen voi osallistua, jos kokelaan äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Lautakunnan näkökulmasta on tarkoituksenmukaista käyttää väestörekisterin mukaista merkintää edellytyksenä. Lautakunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että äidinkieltä voi muuttaa ilmoituksella. Olisi erittäin tärkeää, että löytyisi jokin keino tosiasiallisen äidinkielen määrittämiseksi, tilapäisten väestörekisterimuutosten estämiseksi tai että kokelaalta voisi edellyttää myös tutkinnon valmistumisen yhteydessä oikeutta kyseisen kokeen suorittamiseen.

 

18.   Pykälän 14 § perusteluissa mainitaan, että asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen suorittaminen ja vanhempainvapaat voisivat olla muita painavia perusteita, joilla suorittamisaikaa voidaan pidentää. Samassa kohdassa ehdotetaan, että ensimmäistä kertaa tutkintoon ilmoittautunut voisi hakea ilmoittautumisen mitätöintiä samoin perustein, mikä mainitaan myös 9 § perusteluissa, vaikka itse pykälässä edellytetään erityisen painavaa perustetta. Tämä on selvä lievennys nykyiseen linjaukseen, jossa esimerkiksi varusmiespalvelua sellaisenaan ei ole pidetty riittävän painavana syynä ilmoittautumisen mitätöintiin. Tämä saattaa heikentää tutkintoon ilmoittautumisen sitovuutta. Lautakunta pitää tärkeänä, että suorittamisaikaa voi pidentää, ilmoittautumiseen voi tehdä muutoksia ja ilmoittautumisen voi mitätöidä yhtäläisin perustein.

19.   Arvosteluun tutustuminen koskee vain digitaalisia koesuorituksia, mikä tulisi mainita siirtymäsäännöksessä tai itse 19 § 4 mom.

20.   Tällä hetkellä lautakunta on järjestäytynyt kolmeen valiokuntaan. Asetusluonnoksen 1 § 2 mom. olisi hyvä muuttaa siten, että lautakunta saisi valita itselleen tarpeellisen määrän varapuheenjohtajia. Esimerkiksi nykyisen ohjesäännön mukaiset valiokuntien puheenjohtajat voisivat kaikki toimia lautakunnan varapuheenjohtajina.

 

21.   Siirtymäsäännöksissä tulisi todeta, että ennen lain voimaan tuloa tutkinnon aloittaneet kokelaat suorittavat tutkinnon nykyisen lain 1 § 3 mom. mukaan. Heille tutkinnon pakolliset kokeet olisivat edelleen äidinkielen koe ja ne kokeet, jotka tutkintoon osallistuva valitsee pakollisiksi lukiolain (629/1998) 18 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kokeiden ryhmästä.

 

22.   Ehdotuksessa todetaan, että kumotun lukiolain 18 b §:n nojalla asetettu Ylioppilastutkintolautakunta jatkaa toimikautensa loppuun, ellei opetus- ja kulttuuriministeriö toisin päätä. Lautakunnan pitkäjänteisen työskentelyn kannalta olisi kestämätöntä, jos 2019 aloittanut lautakunta muuttuisi kesken toimikauden. Tämä vaarantaisi tutkinnon toimeenpanon, kokeiden laatimisen ja lakimuutosten edellyttämän kehittämistyön.

Muotoilusta ei myöskään ilmene, missä vaiheessa ministeriö voisi asiasta päättää ja selviäisikö mahdollinen uudelleennimittämistarve vasta 1.8.2019 jälkeen.

 

23.   Siirtymäsäännöksissä todetaan, että ylioppilastutkinnon kokeiden laatimisessa momentissa tarkoitetuille kokelaille sovellettaisiin voimassa olevan ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ää.  

Lautakunnan on kuitenkin mahdotonta laatia erikseen näille kokelaille kokeita. Ylioppilastutkinnon kokeiden laadinnassa otetaan joka tapauksessa huomioon aiempi opetussuunnitelma. Tyypillinen siirtymäaika ottaa huomioon neljän vuoden opiskelijat ja jonkin verran myös uusimisia. Ehdotettu muotoilu kuitenkin edellyttäisi sitä, että myös rehtorin erityisluvalla opintojansa viidenneksi vuodeksi jatkaville tai aikuislukioon siirtyneille pitäisi tehdä erilliset kokeet tyypillisen siirtymäajan jälkeenkin.

Lautakunta ehdottaa, että lain kohtaa muutetaan vähemmän eksplisiittiseksi tai poistetaan kokonaan.

 

24.   Lautakunta haluaa tuoda esiin, että vaikka monet ehdotuksen säännösmuutoksista ovat kannatettavia, vaatii niiden toimeenpano resursointia, jota ei voi kattaa kokelasmaksuilla. Koejärjestelmään ja ylioppilastutkintorekisteriin ja niihin liittyviin järjestelmiin tarvitaan isoja muutoksia. Tutkinnon hajauttamisen johdosta samalla tutkintokerralla on käytössä sekä edellisen lain mukaisia tutkintoja suorittavia kokelaita, että uuden lain mukaista tutkintoa suorittavia. Tämä edellyttää siirtymäkäytäntöjä, jossa kokelaat erotellaan tutkinnon aloittamisajankohdan mukaisesti eri sääntöjen piiriin. Rajapinnat tiedonsiirtoon eri tahojen kanssa pitää määritellä ja toteuttaa, jotta tiedonsiirrot Koski-palvelun, opiskelijavalintojen ja lukioiden kanssa eri rajapintojen kautta onnistuvat.

Kustannukset ovat lakiluonnoksessa jonkin verran alimitoitetut, mutta mahdollistavat tekniset muutokset minimiratkaisuilla. Erityisesti englanninkieliseen tutkintoon määritetyt vuosittaiset kulut ovat jonkin verran alimitoitetut.

Lautakunnan arvion mukaan englanninkielisen tutkinnon järjestämiseen liittyvät vuosittaiset kulut ovat yhteensä noin 396 000 €/vuosi. Kulut muodostuvat seuraavista kokonaisuuksista:

  • Reaaliaineiden ja matematiikan englanninkielinen tehtävänlaadinta- ja arvosteluasiantuntemus jaoksessa, käännökset, kielenhuolto ja asiatarkastus (noin 2 000 € / koe x 28 koetta) 56 000 € /vuosi
  • Kielikokeiden englanninkielinen tehtävänlaadinta- ja arvosteluasiantuntemus jaoksessa, käännökset, kielenhuolto ja asiatarkastus (noin 1500 € /koe x noin 40 koetta) 60 000 € /vuosi
  • Kokeiden tekninen toteutus, hallinto, informaatio-ohjaus, asiakaspalvelu ja laadunvarmistus (1,5 htv tutkintosihteeri ja 2 htv kokeiden editointi, palkkakustannukset työantajakuluineen ka. 68 000 €) 240 000 € / vuosi
  • Arvostelu tilanteissa, joissa alustavaa arvostelua ei voida suorittaa lukiossa, noin 20 € / kokelas / koe 20 000 € /vuosi

 

Muutosten toimeenpano edellyttää, että Ylioppilastutkintolautakunnalla on käytettävissä taloudellisia resursseja jo vuoden 2019 alusta, jotta tiivis toimeenpanoaikataulu saadaan toteutettua.

  

Puheenjohtaja                               Patrik Scheinin

Pääsihteeri                                    Tiina Tähkä