Koska tyhmyys on sitä, ettei tiedä, se ei vie tilaa päästä. Jos sinulla vastaavasti ei ole akvaariota, et tarvitse sille tilaa huoneessasi.
Koska tyhmyys ei vie tilaa, sitä mahtuu aina päähän, vaikka siellä olisi kuinka paljon järkeä. Yksikään ihminen ei tiedä kaikkea, minkä takia jokainen on tyhmä jossakin asiassa.
Se, ettei jotain tiedä, ei tee ihmistä tyhmäksi, vaan tietämättömäksi. Tietämättömyys vähenee koulutuksella, järki karttuu iän myötä. Tyhmyyttä maailmasta ei voi poistaa, mutta tietämättömyyttä voi vähentää koulutuksella. Järjen käyttö on sallittua, jopa suotavaa.
Sanalla ”järki” voi tarkoittaa useita asioita, mutta ainakin teoreettinen järki on luontevaa ymmärtää kyvyksi (taidoksi, kompetenssiksi) muodostaa järkeviä ja tosia uskomuksia. Järkevät ja todet uskomukset taas ovat tietoa. Teoreettinen järki on siis kykyä tietää. Mitä vaikeammista asioista on kyse, sitä enemmän järkeä tarvitaan.
Tyhmyys taas on tällaisen järjen puutetta ja siis sitä, ettei kykene tietämään. Järkevä siis tietää enemmän kuin tyhmä.
Koski on toki oikeassa siinä, ettei tietämättömyys tee välttämättä tyhmäksi: tietämättömyys voi johtua myös siitä, ettei ole syystä tai toisesta käyttänyt tai pystynyt käyttämään järkeään eli kykyään tietää.
Sama pitää paikkansa moraalista. Taiteen ja moraalin välillä on yhteistä se, että molemmissa tapauksissa olemme tekemisessä luomisen ja keksimisen kanssa. Emme voi päättää a priori mitä meidän on tehtävä.
Lisäaineisto videon käännöksestä:
1) Lapsen yliajamista koskeva kohta: Kohdassa suomennos/ruotsinnos poikkeaa englannista. Liikennesäännöistä poikkeaminen rikkoo lakia, vaikka sen avulla väistettäisiin lasta. Michael Laakasuo on kertonut, että häneltä jäi epähuomiossa kieltosana pois. Käännöksessä asia on korjattu.
2) Videolla olevien lehtiotsikkojen suomennokset/ruotsinnokset
Voidaan kuitenkin esittää seuraava vastaväite. Oletetaan, että menetän kokonaan muistini joistakin osista elämääni siten, etten voi palauttaa niitä enkä ehkäpä koskaan tule niistä enää tietoiseksi. Enkö kuitenkin ole sama persoona kuin se, joka teki nuo teot ja jolla oli nuo ajatukset, joista olin kerran tietoinen, vaikka olen nyt unohtanut ne? Vastaan tähän, että meidän on otettava huomioon se, mihin sovellamme sanaa ”persoona”. Tässä tapauksessa sovellamme sitä vain tuohon ihmiseen. Jos saman ihmisen oletetaan olevan sama persoona, termin ”minä” oletetaan tässä edustavan myös samaa persoonaa. Jos kuitenkin on mahdollista, että samalla ihmisellä on erillinen, ei-ilmaistavissa oleva tietoisuus eri ajanhetkinä, ei ole epäilystä, että sama ihminen muodostaisi eri persoonat eri ajanhetkinä.
On aivan totta, että muistoni siitä, että tein sellaisen asian, on näyttöni siitä, että olen se sama persoona, joka teki sen. Olen taipuvainen ajattelemaan, että herra Locke tarkoitti juuri tätä. Kuitenkin sen sanominen, että minun muistoni siitä, että tein sellaisen asian, tai tietoisuuteni siitä, tekisi minusta sen persoonan, joka teki teon, on käsitykseni mukaan liian karkea järjettömyys kenenkään asian merkitystä pohtivan kannatettavaksi. Tämä merkitsisi sitä, että muistiin tai tietoisuuteen liitettäisiin outo maaginen voima tuottaa objektinsa, vaikka tuon objektin on täytynyt olla olemassa ennen muistia tai tietoisuutta, joka tuotti sen. (käännös: YTL)
Kirurgi kertoo minulle tekevänsä useita asioita aikana, jolloin tunnen kipua. Hän aktivoi ensin joitakin neuroneita, jotka aiheuttavat minulle muistin menetyksen. Menetän yhtäkkiä kaikki muistot elämästäni kivun alkamishetkeen saakka. Antaako tämä minulle vähemmän perusteita pelätä sitä, mitä tulee tapahtumaan? Voinko olettaa, että kun kirurgi vaihtaa tämän kytkimen asentoa, kipuni yhtäkkiä lakkaa? En varmasti voi. Kipu saattaisi vallata mieleni siten, että voisin jopa olla huomaamatta menettäneeni kaikki nuo muistot.
Seuraavaksi kirurgi kertoo minulle, että sinä aikana, kun tunnen kipua, hän myöhemmin kääntää toista kytkintä, joka saa minut uskomaan olevani Napoleon ja antaa minulle selkeitä muistoja Napoleonin elämästä. Voinko olettaa, että tämä saa aikaan kipuni loppumisen? Luonnollinen vastaus on jälleen: ”Ei”. Tämän vastauksen tueksi voimme jälleen olettaa, että kipuni estää minua havaitsemasta mitään. En havaitse alkavani uskoa, että olen Napoleon ja että saan kokonaan uuden joukon selkeitä muistoja. Kun kirurgi kääntää tätä toista kytkintä, tietoisuudessani ei tapahdu mitään muutosta. Muutokset ovat puhtaasti piileviä. Vain se tulee olemaan totta, että jos kipuni loppuisi siten, että voisin ajatella, vastaisin kysymykseen ”Kuka olet?” sanomalla nimen ”Napoleon”. Samoin jos kipuni loppuisi, minulla alkaisi olla harhaanjohtavia ilmeisiä muistoja, kuten se, että tarkastaisin keisarillista vartiostoa tai että itkisin turhautumistani vuoden 1812 katastrofiin. Jos toisen kytkimen kääntäminen aiheuttaisi vain tällaisia muutoksia taipumuksissani, minulla ei olisi mitään syytä odottaa tämän aiheuttavan kipuni päättymisen.
Sitten kirurgi kertoo minulle, että koettelemukseni kuluessa hän myöhemmin kääntää kolmatta kytkintä, joka muuttaa luonnettani niin, että minusta tulee aivan Napoleonin kaltainen. Jälleen kerran minulla ei näytä olevan mitään syytä olettaa kytkimen kääntämisen lopettavan kipuani. Korkeintaan se saattaa tuoda jotakin helpotusta, jos Napoleonin luonne on urheampi kuin omani.