Jussi
Jussi on kahdeksanvuotias, suomalainen poika. Hän asuu Suomessa 12 000 asukkaan kaupungissa vanhempiensa ja isosiskonsa kanssa. Hänen vanhempansa ovat kaupungin lähialueilla töissä. Jussi ja hänen siskonsa käyvät koulua 13 km päässä kodista, ja koulumatkat kuljetaan koulutaksilla.

Jussin päivä alkaa hänen äitinsä herättäessä hänet, jotta Jussi ei myöhästyisi koulutaksista. Jussi usein kiukuttelee, jos jääkaapissa ei olekaan hänen lempijogurttiaan. Yleensä aamiainen ei muutenkaan maistu. Koulussahan on ruokailu jo kello 11:00, joten nälkä ei ennätä tulla.

Koulussa Jussi pitää eniten kielten opiskelusta. Matematiikassa hän on huono, mutta taidot ovat parantuneet tukiopetuksen avulla. Koulun ulkopuolella Jussi harrastaa partiota. Hänen ryhmänsä kokoontuu aina tiistaisin, jolloin Jussi menee koulun jälkeen isovanhempiensa luokse ennen partiokokouksen alkua tekemään läksynsä ja välipalalle. Isä hakee Jussin partiosta. Jussin huonetta remontoidaan ja niinpä he menevät suoraan partiosta maalikauppaan. Jussi saa valita itse maalin, jolla hänen huoneensa maalataan.

Illalla Jussin perhe kokoontuu katsomaan yhdessä televisiosta suosittua musiikkiohjelmaa. Ohjelman jälkeen äiti patistaa Jussin sänkyyn.

José
José on kahdeksanvuotias, brasilialainen poika. Hän asuu Brasiliassa 5 miljoonan asukkaan suurkaupungin kadulla isoveljensä monen ystävänsä kanssa. Josén vanhemmat ovat menehtyneet, eikä sukulaisilla ole varaa elättää Joséta. Tästä syystä José on lähtenyt suurkaupungin kadulle töihin.

José nukkuu kadulla taitellun pahvilaatikon päällä eräältä naiselta saamansa lakana peittonaan. Hän herää yleensä puolen päivän aikaan, kun ihmiset kiirehtivät lounaalle. José on nukkunut sikeästi, ja herättyään hän tarkistaa ensimmäisenä, onko joku varastanut hänen kenkänsä yön aikana. Sitten hän suuntaa ruuhkaisimpien lounaspaikkojen eteen kerjäämään aamiaista.

José ei käy koulua, eikä hän osaa lukea, mutta hän on hyvä laskemaan. Hän laskee usein myös muiden kadulla oleilevien lasten ansaitsemat rahat. José tuntee kaupungin keskustan kuin omat taskunsa. Hän osaa tarkasti kertoa esimerkiksi turisteille, kuinka kauan tietyille nähtävyyksille kestää kävellä.

Suurin osa Josén päivästä kuluu rahan keräämiseen ja ruoan hankkimiseen. Josélla on paljon kavereita, joiden kanssa hän tekee pieniä töitä, kuten kiillottaa kenkiä, kantaa kauppakasseja tai pyyhkii ravintoloiden pöytiä.

Kaverit ovat kaikkein tärkeintä Josélle ja hän auttaa ystäviään aina. Usein raha ja ruoka jaetaan kaikkien kesken. Jos aikaa jää, José leikkii tovereidensa kanssa esimerkiksi hippaa autojen välissä puikkelehtien tai pelaa jalkapalloa vanhalla säilyketölkillä.

Illalla, ennen ravintoloiden vilkkainta aikaa, José lähtee erään ikäisensä tytön kanssa maalikaupalle. José kutsuu tyttöä äidikseen, ja tyttö huolehtiikin usein Josésta. Maalikaupoissa Josélle ja tytölle myydään pikkurahalla erilaisia liuottimia, joita lapset haistelevat. Kun ravintolat sulkeutuvat viiden aikaan aamulla, José lähtee katsomaan, onko hänen pahvinpalansa vielä tallella. Jos se löytyy, José käy nukkumaan ja toivoo, ettei kukaan tee hänelle pahaa yön aikana.

Presidentti Sauli Niinistö arvioi Kari Lumikeron toimittamassa Surun aalto -dokumentissa selvinneensä tsunamista sattuman ansiosta ja toimimalla vaistojen varaisesti.

Niinistö oli matkalla rannalle, kun hän huomasi veden vetäytyneen kauas merelle.

– Näkyi vain puoli kilometriä, kilometri pelkkää mutaista merenpohjaa. Totta kai se pani miettimään, mistä on kysymys, Niinistö muistelee.

Niinistö kertoo päätelleensä ”juristin lailla”, että jos vesi on mennyt pois, se tulee kyllä takaisinkin – ja mahdollisesti lujaa.

– Näky, jonka sitten näin, oli kuin Kapkaupungin Pöytävuori, valtavan korkea tasainen vesimassa. On vaikea sanoa, kuinka kaukana merellä se silloin oli, mutta ei ehkä kilometriä kauempana. Silloin tuli kyllä kiirettä.

Tilanne on silti aiempaa parempi. Kiinan viranomaiset kiittelevät ilmansaasteita vastaan julistamansa sodan tuloksia. Lähes 90 prosenttia Kiinan suurista kaupungeista ei täytä ilmanlaadulle asetettuja vaatimuksia. Kiinan ympäristöministeriön seurannassa olleista 74 kaupungista vain kahdeksan pystyi täyttämään vaatimukset viime vuonna.

Silti tilanne parantui viime vuonna edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2013 vain kolme kaupunkia täytti ilmanlaadulle asetetut vaatimukset.