Kokelaat pois tulilinjalta - ylioppilaskirjoitukset rintamalla
Ylioppilastutkinto on ollut mittaamassa lukiolaisten osaamista itsenäisessä Suomessa tiiviisti – niin tiiviisti, että kirjoitukset ovat jääneet järjestämättä ainoastaan kolmesti ja silloinkin syyksi on tarvittu sota. Heti itsenäistymisen jälkeen sisällissota sulki ylioppilaskirjoituksista vastanneen Helsingin yliopiston sekä monet oppikoulut. Talvisodan jälkeen vuonna 1940 kirjoituksia ei ehditty järjestää, eikä niille ollut tekijöitä jatkosodan alkupuolellakaan vuonna 1942. Ylioppilaaksi pääsyä kirjoitusten puuttuminen ei kuitenkaan estänyt, vaan lautakunta myönsi todistukset aiemman osaamisen perusteella.
Samalla kun toinen maailmansota raunioitti Euroopan suurkaupunkeja, mullisti se tavallisen kansan arjen rutiinit. Suomalaisten nuorten aherrus koulunpenkillä uhkasi katketa joko kutsuun rintamalle tai työvelvollisuuteen. Vielä talvisodan aikana koulut toimivat vaihdellen, mutta sodan päätyttyä todellisuus oli toinen. Moni koulu oli siirtoväen käytössä, tuhoutunut pommituksissa tai jäänyt luovutetulle alueelle, minkä lisäksi suuri määrä opettajia toimi puolustusvoimien palveluksessa eikä koulutarvikkeitakaan ollut riittävästi saatavilla. Koulutyön keskeytyminen ei ollut vaikeissa olosuhteissa poikkeuksellista, mutta innokkuus opiskeluun säilyi hyvänä.
Jatkosodan asemasotavaihe loi edellytykset lukio-opintojen järjestämiseen rintamilla, jonne nuoret miehet ja huoltotoimissa palvelleet naiset oli lähetetty. Kirjeopiskelun ohella opetus haluttiin tuoda rintamallekin, koska pitkien opintolomien järjestäminen olisi ollut sotilaallisista syistä vaivalloista. Rintamakoulussa opiskeltiin kerran viikossa, ja läksyjä luettiin korsussa. Etulinjan pojille luvattiin varata hiljainen lukusoppi – siinä määrin kuin sellaisen takaaminen sotatilassa oli ylipäänsä mahdollista. Moni pakersi kirjojen parissa tähtäimessään ylioppilaskirjoitukset, jotka siviilit ja sotilaat saivat suoritettavakseen sodan koettelemuksista huolimatta. Rehtorit, opettajat ja vanhemmat toivoivat, että rintamilla opiskelleille kokelaille myönnettäisiin ennen kirjoituksia muutaman päivän loma. Ylioppilastutkintolautakunta puolestaan esitti Päämajalle vaatimattoman toiveen, että ”mikäli vain mahdollista, ylioppilastutkintoon osallistuvia ei kirjoituksia edeltävinä viikkoina lähetettäisi tulilinjalle”.
Ylioppilastutkinnon arvostuksen vuoksi lautakuntaan kohdistui sodan aikana vastakkaisia odotuksia. Toisaalta tutkinnon taso haluttiin pitää korkeana, mutta samalla katsottiin, ettei rintamalle joutuneita saisi rangaista siitä, ettei opiskelulle ollut jäänyt riittävästi aikaa. Kompromissina sotilaskirjoituksiin osallistuneet kokelaat saivat eteensä käytännöllisyyttä korostaneen ylioppilaskokeen, jota helpotettiin vaikeiden opiskeluolosuhteiden vuoksi. Äidinkielen aineen otsikkovaihtoehdot vuonna 1944 käsittelivät rintamamiehille tuttuja teemoja:
Sotilas ja hänen raamattunsa
Mitä historia tietää pyrkimyksistä maailmanrauhaan
Suomen talvisota
Kansanmies Runebergin runoudessa
Kuinka kirja syntyy
Teräksen merkitys
Saimaan kanava ja sen merkitys maallemme
Kahvi, tee ja kaakao
Koira rintamalla ja sotamiehen toverina
Kouluopinnot korsussa
Vaikka tapahtumat rintamalla veivät sotilaan suurimman huomion ja monen voimat, oli opiskelu konkreettinen muistutus siitä, että sodan jälkeen odottaa erilainen elämä. Siksi opiskelumotivaatiota kehuttiin hyväksi rintamillakin.
