Tätä et (ehkä) tiennyt ylioppilastutkinnosta
Suomalainen ylioppilastutkinto on jo yli 170-vuotinen instituutio. Tutkinto ei ole kuitenkaan säilynyt samanlaisena, vaan sitä kehitetään jatkuvasti vastaamaan muuttuneita opetussuunnitelmia ja ajan henkeä. Tässä kirjoituksessa nostamme tutkinnon historiasta esiin asioita, joita et ehkä vielä tiennyt.
Suulliset kokeet
Alun perin yliopistojen pääsykokeina toimineet ”kirjoitukset” järjestettiin suullisina kokeina. Kirjalliset kokeet tulivat suullisten rinnalle vuonna 1852, mistä hetkestä myös nykyisen ylioppilastutkinnon katsotaan alkaneen. Suulliset kokeet lakkautettiin vasta vuonna 1919. Kielten kokeiden puhumisen osakokeen valmistelu on palauttamassa suullisen näyttömahdollisuuden ylioppilastutkintoon yli sadan vuoden tauon jälkeen.
Lukiot ottavat vastuun
Ensimmäiset vuosikymmenet kirjoitukset toimivat yliopiston pääsykokeena ja ne myös järjestettiin yliopistossa. Tutkinto oli sidottu lukion oppimäärään jo 1852, mutta järjestämisvastuu siirtyi lukioille vuonna 1874. Tänä keväänä siitä on siis kulunut tasan 150 vuotta!
Kokelaat rintamalla
Oma kuriositeettinsa ylioppilastutkinnon historiassa ovat sotilasylioppilaskirjoitukset, joita järjestettiin muutamana vuonna 1940-luvulla. Maata puolustaneille sotilaille tarjottiin pieni helpotus: tutkinnon suorittamiseen riitti kolme hyväksytysti suoritettua koetta normaalin neljän pakollisen kokeen sijaan. Sotilasylioppilaat suorittivat kokeet heille järjestetyissä tiloissa, ja kokeiden valvojina olivat armeijan upseerit. Vuosina 1940 ja 1942 ylioppilaskokeita ei järjestetty lainkaan. Ylioppilaaksi valmistumiseen riitti lukion päättötodistus.
Äidinkieli pitää pintansa
Äidinkielen koe on ollut pakollinen osa tutkintoa vuodesta 1852 alkaen. Kokeen luonne ja rakenne ovat muuttuneet vuosien saatossa, mutta sen asema on säilynyt vahvana. Vuoteen 1971 asti hylätty suoritus äidinkielen kokeessa merkitsi koko tutkinnon hylkäämistä, vaikka muista kokeista olisi ollut esittää puhdas laudaturien rivi.
Kolmekymmentä vuotta sitten myös pohjoissaamea äidinkielenään puhuville tuli mahdollisuus suorittaa oman äidinkielensä ylioppilaskoe. Inarinsaamen koe seurasi vuonna 1998, ja koltansaamen koe vuonna 2012.
Kokelas, jonka äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame, on vuodesta 1996 alkaen voinut äidinkielen kokeen sijasta suorittaa suomi tai ruotsi toisena kielenä -kokeen.
Tikkutalkoot kahdesti vuodessa – vielä hetken
Ylioppilaskokeita on järjestetty digitaalisesti syksystä 2016. Paperikokeisiin verrattuna yksi näkyvä muutos on materiaalin tarve ja varastointi, mutta monenlaista tarpeistoa vaaditaan digikokeissakin. Esimerkiksi pian alkavaa kevään tutkintoa varten tarvitaan noin 60000 muistitikkua, yli 2000 tikkutelinettä, 400 pahvilaatikkoa ja kilometri voimapaperia. Kaikki tikut on pakattu käsin ja lähetetty lukioihin odottamaan kokeiden alkua.
Tikkutalkoista päästään eroon lähivuosina, kun Abitti 2 -sovellus otetaan käyttöön ensin lukioissa ja siirtymäajan jälkeen ylioppilaskokeissa. Lue lisää Abitti 2 -sovelluksesta.
Menestystä kokeisiin!