Lukiolaisten polut yliopistoon tutkijoiden silmin

(ISSN 2984-3413 / 11.12.2025)

Kirjoittajat: Jouni Pursiainen, Hanni Muukkonen, Satu Kaleva ja Jenni Korpi.

Oulun yliopistossa on vuodesta 2016 lähtien tehty tutkimusta, joka on kohdistunut mm. valintoihin lukiossa ja ylioppilaskokeessa, vahvuuksien ja kiinnostuksen vaikutuksiin yliopisto-opinnoissa sekä sukupuolittumiseen lukion oppiaineissa ja yliopistojen koulutusaloilla. Tutkimuksen vetäjinä ovat toimineet professorit Hanni Muukkonen (kasvatuspsykologia) ja Jouni Pursiainen (kemia). Tutkimustyö on tapahtunut LUMA-keskus Suomen, Ylioppilastutkintolautakunnan, Suomen yliopistojen, Tieteen tietotekniikan keskuksen ja Opetushallituksen myötävaikutuksella. Työn tuloksena ovat valmistuneet Satu Kalevan (2023) ja Jenni Korven (2024) väitöskirjat kasvatustieteen alalla.  

Yliopistojen aloituspaikat

Kun tarkastellaan yliopistojen opiskelijavalintaa ylioppilaskokeen tulosten valossa, sekä eri hakukohteiden valintaperusteiden muutokset että aloituspaikkamäärät voivat vaikuttaa tuloksiin. Aloituspaikkojen määrä vaikuttaa esimerkiksi hakupaineeseen ja valintaan vaadittaviin arvosanoihin. Aloituspaikkoja koskevat päätökset tehdään korkeakoulujen esityksestä opetus- ja kulttuuriministeriössä.  

Vuonna 2020 yliopistoihin valittiin 18486 uutta opiskelijaa, jotka sijoittuivat eri aloille (= opiskelupaikka otettu vastaan sitovasti) kuvan 1 mukaisesti (Opetushallitus, 2019). Hakijoista ja valituista puhutaan usein julkisuudessa, jolloin on syytä muistaa, että hakemuksia on huomattavasti enemmän kuin hakijoita. Yleensä sama hakija hakee useampaan hakukohteeseen. Hän voi tulla hyväksytyksi useammalle alalle (jolloin yhtä lukuun ottamatta muut hakemukset peruuntuvat) ja tulla myös hylätyksi toisille aloille. Varsinkin suurimmilla aloilla sama tutkintonimike (kuten luonnontieteiden kandidaatti) pitää myös sisällään useita erilaisia hakukohteita, joilla on erilaiset valintaperusteet. 

Ylioppilaskokeen arvosanat yliopistoon pyrittäessä 

Laudatur- ja eximia-arvosanat 

Yliopistoihin pääsyn vaikeutta voi tarkastella hakijan kirjoittamien laudatur- tai eximia-arvosanojen (LE) lukumäärän kautta. Kaikkien yliopistoihin valittujen opiskelijoiden kohdalla tapahtui vain pieniä muutoksia laudatur-arvosanojen jakaumassa 2019–2020 (Pursiainen, 2022), ja sama koski myös LE-arvosanoja. Tämä oli odotettavissa, koska vastaava jakauma ylioppilaskokeen tuloksissa on vuodesta toiseen vakaa ja yliopistoihin valitaan vuosittain suurin piirtein samansuuruinen osuus ylioppilaista. Vuonna 2019 valintakoe oli ratkaiseva useimpien valittujen kohdalla, kun taas 2020 enemmistö valittiin todistusvalinnalla. Valintaperusteiden muutos ei sinänsä vaikuttanut valittavien opiskelijoiden lukumäärään ja osuuteen, toisin kuin aloituspaikkamäärien muutokset. 

Hakupainealoilla tapahtui kuitenkin merkittäviä muutoksia opiskelupaikan saaneiden arvosanoissa: esimerkkinä lääketieteet (ml. hammaslääketiede) kuvassa 2. Molempina vuosina lääketieteisiin valituilla opiskelijoilla oli useita LE-arvosanoja, mutta jakaumat poikkesivat suuresti toisistaan. Kuusi tai seitsemän LE-arvosanaa kirjoittaneiden osuus kasvoi merkittävästi vuonna 2020. 

Laudatur-arvosanoihin on liittynyt virheellistä käsitystä, että yliopistoon pääsyyn tarvitaan useampi laudatur-arvosana. Kuitenkin lähes 2/3 yliopistoihin valituista opiskelijoista ei ollut kirjoittanut yhtään laudatur-arvosanaa vuosina 2019–2020 (Pursiainen, 2022). Valintauudistuksen seurauksena osuus kuitenkin laski hieman (63 % → 59 %). Lisäksi vain yhden laudaturin oli kirjoittanut 20 % uusista opiskelijoista.  

Äidinkieli ja vieraat kielet 

Ylioppilaskokeiden arvosanajakaumat eivät juuri muutu vuosittain ja yliopistoihin valituilla arvosanat ovat luonnollisesti parempia kuin ylioppilailla keskimäärin. Kun vuonna 2020 opiskelijoiden enemmistö valittiin todistusvalinnalla, tapahtui varsinkin hakupainealoilla arvosanojen keskiarvon nousua vuoteen 2019 verrattuna. Erot eri alojen välillä ovat kuitenkin huomattavia: on myös hakukohteita, joissa suuri osa hakijoista valitaan tai aloituspaikat eivät edes täyty. Tällöin arvosanavaatimus ei nouse kovin korkealle, ellei erikseen ole määritelty kynnysehtoja. 

Kuvassa 3 tarkastellaan äidinkielen (suomi) arvosanoja, joiden keskiarvo oli vuoden 2020 ylioppilaskokeessa vähän yli cum laude -arvosanan (lukuarvona 4,22) (Ylioppilastutkintolautakunta, 2020). Äidinkielen pisteet lasketaan kaikilla todistusvalinnan aloilla, joten ne mittaavat myös kullekin alalle pääsyn vaikeutta. Myös pitkän vieraan kielen arvosana on keskeinen todistusvalinnan peruste, joten erityisesti suositun pitkän englannin arvosanat kertovat samansuuntaista tarinaa. Muiden oppiaineiden käyttö tällaisessa vertailussa riippuu enemmän alakohtaisista valintaperusteista (Fonteyne ym., 2017). 

Kuvan 3 aloista psykologiassa, lääketieteissä (ml. hammaslääketiede) ja oikeustieteessä keskiarvo oli korkea jo vuonna 2019, mutta se saavutti kahdella ensin mainitulla peräti eximia-tason (6) vuonna 2020, jolloin psykologiassa 82 % ja lääketieteissä 74 % uusista opiskelijoista oli kirjoittanut laudatur- tai eximia-arvosanan (LE) äidinkielessä (suomi). Sen sijaan tekniikassa ja luonnontieteissä valintaan riittävä äidinkielen (suomi) arvosanojen keskiarvo jopa laski hieman vuodesta 2019: ilmeisesti siksi, että parhaat äidinkielen arvosanojen kirjoittajat sijoittuivat entistä enemmän hakupainealoille. Monilla aloilla äidinkielen (suomi) arvosanojen keskiarvo on arvosanojen cum laude (4) ja magna cum laude (5) välillä, mikä antaa maltillisemman kuvan yliopistoon pääsyn vaatimuksista. 

Matematiikka 

Matematiikan ja aivan erityisesti pitkän matematiikan arvosanoista on käyty laajaa ja kriittistä keskustelua todistusvalinnan yhteydessä. Tämä on osittain liittynyt siihen, että pitkän matematiikan laudatur-arvosana on antanut kaikista oppiaineista suurimman pistemäärän niillä aloilla, joilla se lasketaan todistusvalinnassa. 

Ainakin osittain opiskelijavalintauudistukseen liittyen, pitkän matematiikan suosio ylioppilaskokeessa on kasvanut vuodesta 2017 (35 %) vuoteen 2020 (44 %) samalla kun lyhyen matematiikan osuus laski 45 %:sta 43 %:iin (Ylioppilastutkintolautakunta, 2021). Yliopistojen opiskelijavalinnassa pitkän matematiikan osuus nousi samoina vuosina 56 % → 59 % ja lyhyen matematiikan osuus 30 % → 32 %.  

Matematiikan osaamisella on ollut suuri merkitys yliopistoissa jo ennen opiskelijavalintauudistusta: opiskelijoista yhteensä 86 % oli kirjoittanut pitkän tai lyhyen matematiikan vuonna 2019 ja osuus nousi 91 %:iin vuonna 2020. Pitkän matematiikan kirjoittaneiden osuuden nousu (57 % → 59 %) yliopistoissa lienee yhteydessä valintaperusteiden muutokseen, koska myös ylioppilaskokeessa vastaava osuus nousi kaksi %-yksikköä (41 % → 43 %). Toisaalta myös tekniikan aloituspaikkamäärien merkittävä kasvu vuonna 2020 riittäisi selittämään nousun yliopistoissa: tekniikan aloille valittiin 577 opiskelijaa enemmän kuin vuonna 2019. Saman vuoden ylioppilaiden ja uusien yliopisto-opiskelijoiden suora vertailu ontuu kuitenkin myös siksi, että esimerkiksi vuonna 2020 yliopisto-opinnot aloitettiin keskimäärin vasta 22,8-vuotiaana (YLE, 2021). 

Pitkän matematiikan LE-arvosanoja kirjoittaneiden suurimmat osuudet löytyvät vuonna 2020 lääketieteistä (76 %), eläinlääketieteestä (70 %), tekniikasta (47 %) ja psykologiasta (34 %), joissa kaikissa matematiikka oli todistusvalintaperuste ja jotka ehkä tekniikkaa lukuun ottamatta kuuluvat myös kovimman hakupaineen aloihin. 

Jos katsotaan, minne yliopistoihin valitut pitkän matematiikan LE-arvosanojen kirjoittajat ovat kokonaisuutena sijoittuneet vuonna 2020, on tekniikan ala saanut heistä suurimman osuuden (37 %). Kun mukaan otetaan vielä luonnon-, lääke-, kauppa- ja yhteiskuntatieteet, joissa matematiikan pisteet lasketaan todistusvalinnassa, pitkän matematiikan LE-arvosanojen kirjoittaneista on koossa jo 84 %. Aloista, joissa matematiikan arvosanaa ei vaadita, suurimman osuuden pitkän matematiikan LE-arvosanojen kirjoittajia saavat oikeustiede ja humanistiset tieteet (3 % kumpikin), eikä osuus juuri muuttunut vuodesta 2019. Tämä jakauma viestii sitä, että parhaat pitkän matematiikan osaajat hakeutuvat aloille, joissa he voivat osaamistaan myös käyttää. Taktinen pitkän matematiikan kirjoittaminen (eli parhaiden pisteiden tavoittelu todistusvalinnassa, vaikka matematiikkaa ei siinä tarvittaisi) näyttäytyy näissä luvuissa vähäisenä. 

Kasvatusala on hyvä esimerkki lyhyen matematiikan merkityksestä. Vuonna 2020 matematiikka (pitkä tai lyhyt) tuli kasvatusalan todistusvalinnan yhdeksi kriteeriksi kaikissa yliopistoissa. Tämä muutos näkyi kasvatusalan hyväksyttyjen hakijoiden joukossa valtakunnallisesti lyhyen matematiikan kirjoittaneiden osuuden kasvuna (kuusi prosenttiyksikköä verrattuna vuosiin 2013–2015), kun taas pitkän matematiikan kirjoittaneiden osuus ei muuttunut. (Korpi, 2024).  

Lyhyen matematiikan LE-arvosanojen yliopistoihin valitut kirjoittajat sijoittuivat useimmiten kauppatieteisiin (22 %), minkä jälkeen seurasivat kasvatusala, yhteiskuntatieteet, humanistiset tieteet ja luonnontieteet 11–14 % osuuksilla. Kun todistusvalinnassa lasketaan joko pitkän tai lyhyen matematiikan pisteitä, on myös lyhyen matematiikan arvosana monella alalla valinnan kannalta riittävä.  

Verbaalisen ja matemaattisen osaamisen merkitys 

Äidinkieli (verbaalinen osaaminen) ja matematiikka (matemaattinen osaaminen) näyttäytyvät näiden tulosten valossa suhteellisen muuttumattomina riippumatta valintaperusteista ja aloista. Molemmat ennustavat akateemista suoriutumista yliopistossa (Weidinger ym., 2020). Menestyminen muissa oppiaineissa (esim. psykologia ja terveystieto) on myös todettu tärkeiksi akateemista suoriutumista selittäviksi tekijöiksi alakohtaisesti (esim. psykologia ja terveystieto kasvatusalalla) erityisesti yliopisto-opintojen alkuvaiheessa (Diseth ym., 2010), mutta hyvän verbaalisen ja matemaattisen osaamisen tiedetään olevan yhteydessä akateemiseen suoriutumiseen myös opintojen myöhemmissä vaiheissa (de Koning ym., 2012). Kiinnostus tiettyä oppiainetta kohtaan ja korkea arvosana kyseisessä oppiaineessa voi auttaa nuorta tunnistamaan kiinnostustaan ja osaamistaan paitsi kyseisessä oppiaineessa, niin myös muiden samankaltaisten oppiaineiden osalta (esim. pitkä matematiikka/kemia/fysiikka) (Möller ym., 2006; Korpi, 2024, Wigfield ym. 2020). 

Reaaliaineet 

Reaaliaineet ovat monilla koulutusaloilla niille aloille tyypillisiä substanssiaineita ja niiden valitseminen lukiossa vaikuttaa hakemiseen yliopistojen eri koulutusaloille: esimerkiksi historian koulutusohjelmiin halutaan opiskelijoita, jotka ovat kirjoittaneet historian. 

Ylioppilaskokeessa yli 20 prosentin kirjoittajaosuuden saavuttaa seitsemän reaaliainetta (taulukko 1) (Ylioppilastutkintolautakunta, 2021). Lukiossa reaaliainevalinta kytkeytyy kunkin opiskelijan vahvuuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin (Eccles & Wigfield, 2020), mutta myös korkeakoulujen valintaperusteet vaikuttavat valintoihin (Wigfield & Cambria, 2010). 

Taulukko 1. Yleisimmät reaaliaineet ylioppilastutkinnossa vuonna 2020. Taulukko kertoo, kuinka monessa tutkinnossa (% kaikista tutkinnoista) aine on mukana.

Kun tarkastellaan yliopistoihin valittuja opiskelijoita vuonna 2020, reaaliaineiden suurimmat osuudet ovat reaaliaineista fysiikalla, kemialla ja biologialla (taulukko 2). Osuudet poikkeavat ylioppilaskokeesta ja ilmiön taustalla ovat eri koulutusalojen osaamistarpeet ja aloituspaikkamäärät. Esimerkiksi kemian osaajia tarvitaan useilla eri aloilla, joista aloituspaikkamäärältään suurin on tekniikka. Niinpä kemian osuus on taulukossa 2 peräti 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin ylioppilaskokeessa, vaikka todistusvalinnan pisteytyksessä kemia ei tuolloin kuulunut kärkiaineisiin. 

Taulukko 2. Yleisimmät reaaliaineet ylioppilastutkinnossa vuonna 2020 yliopistoon valituilla opiskelijoilla. Taulukko kertoo, kuinka monessa tutkinnossa (% kaikista tutkinnoista) aine on mukana.

Miten lukiolaisten kiinnostus näkyy näissä valinnoissa? Reaaliainevalinnat eri koulutusaloilla poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi kasvatusalalle valitut opiskelijat ovat usein kirjoittaneet psykologian tai terveystiedon (Korpi, 2024), vaikka niitä ei erikseen mainita valintaperusteissa (2020 todistusvalinnassa mainitaan vain reaaliaine). Taulukossa 2 reaaliaineita tarkastellaan ilman tietoa siitä, onko kukin reaaliaine vaikuttanut valintaan tai ei. Taulukossa 3 tarkastelua kohdennetaan sikäli, että tarkastellaan vain niitä vuonna 2020 valittuja opiskelijoita, jotka ovat kirjoittaneet ko. aineessa laudaturin tai eximian. Tällöin heidän ainevalintansa heijastelee paremmin sellaista kiinnostusta ja vahvuutta, joka myös johtaa opiskelijavalintaan yliopistossa. 

Taulukko 3. Reaaliaineiden LE-arvosanan kirjoittaneiden sijoittuminen eri koulutusaloille aloille vuonna 2020. Tässä N(100 %) edustaa kaikkia yliopistoihin vuonna 2020 valittuja kyseisen oppiaineen LE-arvosanan kirjoittaneita opiskelijoita. Koska N vaihtelee suuresti, eivät eri alojen %-osuudet ole lukumäärinä vertailukelpoisia keskenään. 

Taulukon 3 tärkein viesti on se, että kunkin reaaliaineen LE-arvosanan kirjoittaneiden sijoittuminen on yhteydessä kiinnostukseen: heidän korkeat arvosanansa antavat paremman mahdollisuuden hakeutua ja päästä alalle, joka heitä kiinnostaa. Taulukon osuudet eivät kuitenkaan kerro suoraan siitä, minkä arvosanojen pisteitä opiskelijavalinnassa on kullakin alalla laskettu. Lisäksi moni opiskelija on valittu valintakokeen perusteella. Prosenttiosuuksien merkitys riippuu myös aloituspaikkojen määrästä. Esimerkiksi eläinlääketiede ja psykologia ovat kovan hakupaineen aloja, jotka eivät aloituspaikkamäärän vähäisyyden vuoksi juuri näy taulukossa 3, vaikka niihin päässeillä on tyypillisesti useita LE-arvosanoja.  

Kiinnostuksen voimasta kertoo myös esimerkiksi se, että vuoden 2020 opiskelijavalinnassa 83 % fysiikan LE-arvosanoja kirjoittaneista on sijoittunut tekniikkaan, lääketieteisiin ja luonnontieteisiin, vaikka fysiikan LE-arvosanat olisivat antaneet reaaliaineista eniten pisteitä myös niillä aloilla, joissa mikä hyvänsä reaaliaine kelpaa todistusvalinnassa (esimerkiksi kasvatusala).  

Lukion ja koulutusalojen sukupuolittuminen 

Lukiot ovat olleet jo vuosien ajan lukumääräisesti naisvaltaisia: vuonna 2020 59 % lukiolaisista oli naisia (Ylioppilastutkintolautakunta, 2020). Lukion oppiaineista keskeisimmät kielet ja matematiikka ovat ylioppilaskokeessa naisvaltaisia, samoin kuin useimmat reaaliaineet, joista vain fysiikassa, historiassa ja yhteiskuntaopissa miesten osuus on suurempi. Naisilla myös ylioppilaskokeen arvosanojen keskiarvo on korkeampi kuin miehillä lähes kaikissa aineissa. Miesten arvosanojen keskiarvo on korkeampi lähinnä pitkässä matematiikassa ja pitkässä englannissa. 

Sekä lukion ylioppilaskokeen että ainevalintojen sukupuolittuminen, joka ulottuu arvosanoihin asti, siirtyy opiskelijavalinnassa yliopistoon (Kaleva, 2023). Kuvassa 6 esitetään yliopistojen koulutusalojen sukupuolittumista tutkintonimikkeittäin. Valtaosa aloista on lukumääräisesti naisvaltaisia vuonna 2020: miesvaltaisia ovat ainoastaan tekniikka ja kauppatieteet. Naisvaltaistuminen on myös voimistunut vuosista 2013–2015, jolloin miesvaltaisia olivat edellisten lisäksi myös liikuntatieteet ja luonnontieteet. 

Koulutusalojen sukupuolittuminen tuskin on yhteiskunnan kannalta hyvä ilmiö: alalla kuin alalla voisi pitää mies- ja naisnäkökulmien tasaisempaa näkymistä tulevaisuuden asiantuntijoiden keskuudessa vahvuutena. Ilmiön alkujuuret ovat jo yläkoulussa ja lukiossa, eikä helppoja ratkaisuja tilanteen parantamiseksi ole näköpiirissä. Nuorille on hyväksyttävä syy valita oman kiinnostuksensa mukaan, mutta kiinnostuksen kohteita voi saada laajemmin, mikäli tieto ja näkymät erilaisille nykyisille ja tulevaisuuden aloille pääsevät laajentumaan (Kaleva, 2023).  

Tiivistelmä 

Vuoden 2020 opiskelijavalintauudistus erotti todistusvalinnan ja valintakokeen toisistaan, kun aikaisemmin opiskelijat laitettiin usein yhteen valintajonoon molemmista saatavien pisteiden perusteella. Todistusvalinnan pisteytyksessä vuonna 2020 painotettiin kunkin oppiaineen kohdalla lukiossa tehtyä työmäärää, mikä aiheutti huolestunutta keskustelua varsinkin lukioissa. Valintauudistus myös muutti joidenkin oppiaineiden suosiota ylioppilaskokeessa: esimerkiksi pitkän matematiikan kirjoittajien määrä nousi ja reaaliaineista terveystiedon osuus laski.  

Kun tarkastellaan eri ylioppilaskokeiden suorittaneiden osuutta yliopistoihin valituilla opiskelijoilla, edelleenkin eri oppiaineiden osuudet poikkesivat ylioppilaskokeen vastaavista osuuksista, mutta muutos vuoteen 2019 verrattuna oli pieni. Koulutusalojen osaamistarpeet pysyivät ennallaan ja uudistettukin valinta tuotti samanlaisen osaamisprofiilin omaavia opiskelijoita.  Merkittävä muutos tapahtui kuitenkin muutamilla hakupainealoilla, joilla parhaiden ylioppilaskokeen arvosanojen osuus nousi selvästi. 

Kiinnostus tiettyihin lukion oppiaineisiin näkyi myös vuonna 2020 hakeutumisena näitä oppiaineita lähellä oleville koulutusaloille. Todistusvalinnassa korkeita pisteitä antavien pitkän matematiikan ja fysiikan parhaita (L tai E) arvosanoja kirjoittaneet hakeutuivat edelleen niille aloille, joilla kyseisten oppiaineiden osaamista tarvitaan. Taktinen hakeutuminen muille aloille näyttäytyi vähäisenä.  

Opiskelijavalintauudistus vuonna 2026 

Vuonna 2026 yliopistojen opiskelijavalinnassa säilyy jako todistusvalinnan ja valintakokeen välillä. Sen sijaan pisteytyksiä yhdenmukaistetaan vuoden 2020 pisteytystaulukoihin verrattuna (Yliopistovalinnat todistusvalinta 2026) ja myös erilaisten valintakokeiden määrää vähennetään (Yliopistovalinnat valintakokeet 2026). Tämä saattaa vaikuttaa lukiolaisten valintoihin, mutta yliopistoissa eri koulutusalojen osaamistarpeet ja niihin kytkeytyvät opiskelijavalinnat tuskin muuttuvat: ne eivät juuri muuttuneet myöskään vuonna 2020, jolloin valintaperusteiden muutos oli suurempi. Yliopisto-opintoihin tähtäävien lukiolaisten tulee edelleenkin panostaa niihin oppiaineisiin, joita yliopistoissa tarvitaan niillä aloilla, joita he pyrkivät opiskelemaan. Äidinkielen, pitkän vieraan kielen ja matematiikan (pitkä tai lyhyt) osaamista tarvitaan yliopisto-opinnoissa laajalti. Näiden lisäksi kullakin alalla on omat ainevalintoja koskevat erityistarpeensa. 

Lukiolaisten polut yliopistoon kohtaavat jatkossa isoja haasteita samalla kun korkeakoulutuksen merkitys kansalliselle menestykselle ja hyvinvoinnille säilyy vahvana. Yliopistojen rahoituksen taso on keskeinen reunaehto. Ikäluokkien pieneneminen testaa opiskelijarekrytointia jo lähitulevaisuudessa, ensin lukioissa ja sitten yliopistoissa. Tavoite siitä, että puolet ikäluokasta tekisi korkeakoulututkinnon, on myös tärkeä: korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus Suomessa on edelleen alle OECD-maiden keskiarvon (Valtioneuvosto, 2025).  Opiskelijavalinnan perusteilla voidaan vaikuttaa siihen, että yliopisto-opinnot aloitettaisiin nykyistä nuorempana. Jos koulutusalalla on hyvä työllisyys, myös aloituspaikkojen lisäykset ovat perusteltuja. 

Kenties pysyvintä tässä muuttuvassa tilanteessa on se, että yliopisto-opintojen vaatimustaso määräytyy kansainvälisen kilpailun kautta. Tämä on jatkuva haaste sekä yliopisto-opintojen laadulle että opiskelijavalinnan perusteille. 

Kirjoittajat 

Viitteet

Diseth, Å., Pallesen, S., Brunborg, G. S.,&Larsen, S. (2010). Academic achievement among first semester undergraduate psychology students: The role of course experience, effort, motives and learning strategies. Higher Education, 59(3), 335–352. https://doi.org/10.1007/s10734-009-9251-8  

de Koning, B. B., Loyens, S. M. M., Rikers, R. M. J. P., Smeets, G., & van der Molen, H. T. (2012). Generation Psy: Student characteristics and academic achievement in a three-year problem-based learning bachelor program. Learning and Individual Differences, 22(3), 313–323. https://doi.org/10.1016/j.lindif.2012.01.003 

Eccles, J. S., & Wigfield, A. (2002). Motivational beliefs, values, and goals. Annual Review of Psychology, 53(1), 109–132. http://dx.doi.org/10.1146/annurev.psych.53.100901.135153 

Fonteyne, L., Duyck, W., & De Fruyt, F. (2017). Program-specific prediction of academic achievement on the basis of cognitive and non-cognitive factors. Learning and Individual Differences, 56, 34–48. https://doi.org/10.1016/j.lindif.2017.05.003 

Kaleva, S., (2023) väitöskirja: Lost in transition? Background factors to study field and STEM career interests of general upper secondary school students. 2023, Oulun yliopisto https://urn.fi/URN:ISBN:9789526238609  

Korpi, J., 2024. Väitöskirja: Prior knowledge in transitions university – Matriculation examination results among educational sciences applicants and students in 2007-2020, 2024, Oulun yliopisto https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202408015204 

Möller, J., Streblow, L., Pohlmann, B., & Köller, O. (2006). An extension to the internal/external frame of reference model to two verbal and numerical domains. European Journal of Psychology of Education, 21, 467–487. https://doi.org/10.1007/BF03173515  

Opetushallitus (2020). Opiskelijavalintarekisteri, 2019 ja 2020 korkeakoulujen yhteishaussa yliopistoihin hakeneet ja valitut sekä heidän ylioppilaskokeensa ainevalinnat ja tulokset 

Pursiainen, J. ja Vähähyyppä K., (2022)., https://dimensiolehti.fi/yliopistoon-ilman-allia 

YLE, (2021). Pääsevätkö korkeakouluun jatkossa nuoret, naiset vai maisterien lapset? Lue tästä historiallisen uudistuksen ensimmäisistä vaikutuksista., https://yle.fi/a/3-11793935, haettu 22.9.2025 

Ylioppilastutkintolautakunta 2020: Oppilaitoskohtaisia tunnuslukuja—Ylioppilastutkintolautakunta 2020, https://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/tietopalvelut/tilastot/oppilaitoskohtaisia-tunnuslukuja

Ylioppistutkintolautakunta 2021: https://laatikko.oph.fi/s/EwC7NFT68n9M8K4 

Yliopistovalinnat todistusvalinta 2026: https://yliopistovalinnat.fi/todistusvalinnan-pisteytykset-vuodesta-2026 

Yliopistovalinnat valintakokeet 2026: https://yliopistovalinnat.fi/valintakokeet 

Valtioneuvosto (2025), https://valtioneuvosto.fi/-/1410845/education-at-a-glance-korkea-asteen… 

Weidinger, A. F., Spinath, B., & Steinmayr, R. (2020). The value of valuing math: Longitudinal links between students’ intrinsic, attainment, and utility values and grades in math. Motivation Science, 6(4), 413–422. https://doi.org/10.1037/mot0000179 

Wigfield, A., & Cambria, J. (2010). Students’ achievement values, goal orientations, and interest: Definitions, development, and relations to achievement outcomes. Developmental Review, 30(1), 1–35. https://doi.org/10.1016/j.dr.2009.12.001 

Wigfield, A., Eccles, J. S., & Möller, J. (2020). How dimensional comparisons help to understand linkages between expectancies, values, performance, and choice. Educational Psychology Review, 32(3), 657–680. https://doi.org/10.1007/s10648-020-09524-2