Valmistava näyttö

Lainsäädäntö ei määritä ajankohtaa, jolloin valmistavat näytöt on järjestettävä, vaan toimivalta asiassa on annettu Ylioppilastutkintolautakunnalle. Hallituksen esityksessä 159/2024 todetaan kokeiden järjestämistä koskevan pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa, että valmistavia näyttöjä olisi mahdollista järjestää muina aikoina kuin samanaikaisesti järjestettäviä ylioppilastutkinnon kokeita.

Valmistavan näytön järjestämistä nykyisten koepäivien yhteydessä ei pidetä mahdollisena. Lukioiden tilat on kalustettu digitaalisten kokeiden tarpeisiin ja näyttöihin soveltuvien tilojen sekä riittävän määrän valvojia löytäminen olisi haastavaa.

Näyttöpäivät olisi tarkoituksenmukaista sijoittaa samoihin ajankohtiin kuin aiemmat paperikokeiden kielten kuullunymmärtämisen osakokeet:

• keväällä viikolle 7, eli kolme viikkoa ennen varsinaisia koepäivien alkamista
• syksyllä viikolle 37, eli viikko ennen varsinaisia koepäivien alkamista

Keväällä näyttöjen siirtäminen viikolle 9 ei ole lukioiden talvilomien vuoksi tarkoituksenmukaista, eikä syksyllä siirtäminen viikolle 35 tuntuu haastavalta lukioiden palatessa kesälomilta, mikä puoltaisi näyttöjen ajankohdan eroa syksyllä ja keväällä. Keväällä viikolla 7 lukioissa järjestetään usein vanhojen tansseja ja penkkariajeluita, minkä vuoksi vaihtoehtoisena ajankohtana voidaan pitää myös viikkoa 6.

Ylioppilastutkintoaineen valmistava näyttö suoritetaan yhden päivän aikana. Lukiossa näyttöpäiviä voisi olla useampia, silloin jos näytön tehtävät on julkaistu etukäteen, eikä koesalaisuudesta tarvitse varmistua, mutta yksittäinen kokelas osallistuu valmistavaan näyttöön vain yhtenä päivänä.

Näyttöjen alustava arviointi alkaisi vasta kirjallisten kokeiden koepäivän jälkeen, joten näyttöpäivien sijoittuminen ei vaikuttaisi arvioinnin aikatauluun.

Valmistavan näytön ajankohdan määrittely edellyttää edelleen sidosryhmien kuulemista ja erilaisten tarpeiden yhteensovittamista.

Taito- ja taideaineiden kokeiden pisteytyksessä tarkoituksenmukaisena voidaan pitää reaalikokeiden mukaista 120 pisteen kokonaispistemäärää. Tämä mahdollistaisi käytännössä nykyisten hyvityspistekäytäntöjen jatkamisen, kuten muissakin saman enimmäispistemäärän kokeissa.

Valmistavan näytön valmistelun perustana on helmikuussa 2025 valmistunut Opetushallituksen työryhmän muistio Lähtökohtia ja näkemyksiä taito- ja taideaineiden kokeiden valmistelulle osaksi ylioppilastutkintoa sekä siitä saatu lausuntopalaute. Lausuntopalautteessa korostui erityisesti näkemys valmistavasta näytöstä kokeen merkittävänä ja itsenäisesti arvosteltavana osana. Tämä on perusteltua, sillä taito- ja taideaineissa taidollisen ja taiteellisen työskentelyn keskeisyyden tulee näkyä kokelaalle konkreettisesti myös pisteytyksessä. Valmistavalle näytölle perusteltu osuus olisi puolet kokeen enimmäispistemäärästä, jolloin sen enimmäispistemäärä olisi 60 pistettä.

Toinen keskeinen teema työryhmäraportissa oli valmistavan näytön ja kirjallisen kokeen välinen suhde. Tarkoituksenmukaisena voidaan pitää sitä, että valmistava näyttö muodostaa kirjallisesta kokeesta erillisen osan. Mikäli kirjallisessa kokeessa edellytettäisiin valmistavaan näyttöön liittyvää reflektiota, yhteismitallisuus olisi helpointa varmistaa sitomalla reflektio kirjallisessa kokeessa annettuun yhtenäiseen aineistoon.

Hallituksen esityksessä (HE 159/2024) todetaan, että taito- ja taideaineiden uudistus lisää ylioppilastutkinnon toimeenpanon kustannuksia: tutkintopäivän järjestäminen kahdesti vuodessa sekä koepäivää edeltävä valmistava näyttö aiheuttavat lisäkuluja erityisesti tilojen ja välineistön osalta. 

Kokeiden valmistelussa on varauduttava siihen, että kokelasmäärä voi olla selvästi suurempi kuin tähänastisten lukiodiplomisuoritusten perusteella on arvioitu. Järjestelyjen tulee joustaa paikallisten olosuhteiden mukaan: kokeen pitää olla toteutettavissa sekä lukiossa, jossa osallistujia on vain muutama, että esimerkiksi erityisen koulutustehtävän lukiossa, jossa kokelaita voi olla lähes koko abiturienttivuosiluokka. 

Ylioppilastutkintolautakunnan valmistelua ohjaa periaate, jonka mukaan kokeet tulee voida järjestää kohtuullisin resurssein. Kohtuullisena lisäresurssin tarpeena voidaan pitää, että valvontaresurssit taito- ja taideaineiden kokeita varten vastaisivat suurin piirtein yhden lisäkoepäivän lisäämistä tutkintoon. Tällä tavalla mitoitettuna valvontaresursoinnin tulisi henkilötyötunteina vastata ylioppilastutkinnon yleisissä määräyksissä ja ohjeissa taulukossa 4 määriteltyä valvojien lukumäärää:

Taulukko 4: Valvojien vähimmäismäärä koetilassa suhteessa kokelaiden määrään.

Jos valmistavan näytön osuudeksi määritellään 50 % kokonaispisteistä, tämä voisi heijastua myös kokeen rakenteeseen: kirjallinen koe voisi kestää esimerkiksi kolme tuntia eli puolet muiden kokeiden kestosta. Tällöin noin 50 % valvontaresursseista vapautuisi valmistavan näytön järjestämiseen.

Koevalvonta ei voi edellyttää valvottavan kokeen aineenopettajan osaamista. Muuten koetta ei voisi järjestää, jos esimerkiksi lukion aineen ainoa opettaja olisi sairastunut tai muuten estynyt työskentelemästä näyttöpäivänä. Koetta pitää voida valvoa rehtorin nimeämät luotettavat täysi-ikäiset henkilöt, jotka ovat riittävällä tavalla perehtyneet ylioppilastutkinnon toimeenpanoon ja erityisesti valvonnan määräyksiin. 

Käytännön järjestelyiden pohdinnoissa on tarkasteltu mahdollisuutta keventää valvonnan työmäärää videovalvonnan avulla. Videovalvonta voisi tukea erityisesti niitä lukioita, joissa taito- ja taideaineiden osallistujamäärät ovat suuria ja valvonnan järjestäminen muutoin kuormittavaa.

Valmistavan näytön tehtävien julkaiseminen voi tapahtua joko ennen näyttötilaisuuksia tai näyttötilaisuudessa. Ennakkojulkaisu tuo järjestämisen näkökulmasta selkeän edun. Kun tehtävä julkaistaan etukäteen, koesalaisuus raukeaa, eikä valmistavaa näyttöä tarvitse järjestää kaikille kokelaille samanaikaisesti. Tämä mahdollistaa joustavammat käytännöt: lautakunta voi esimerkiksi määrätä, että näytöt järjestetään tietyn viikon aikana ja lukio voi tarvittaessa järjestää näyttötilaisuuksia usean päivän aikana.

Tehtävän ennakkojulkaisu antaa kokelaalle mahdollisuuden valmistautua näyttöön. Valmistautumisaika on kuitenkin nähtävä toissijaisena: oppiaineen valtakunnallisten opintojen mukaisen osaamisen hankkiminen tapahtuu lukio-opintojen aikana.

Tehtävän ennakkojulkaisu voisi ajoittua aikaisintaan heti tutkinnon ilmoittautumisajan päättymisen jälkeen. Kokelailla ei tule olla tietoa tulevista tehtävänannoista ennen ilmoittautumista kyseiseen kokeeseen. Heti ilmoittautumisajankohdan jälkeen tehtävien julkaiseminen ei kuitenkaan ole syksyn tutkinnossa tarkoituksenmukaista, koska ilmoittautumistiedot tuodaan Ylioppilastutkintolautakunnalle kesäkuussa.

Ennakkoon julkaistavien tehtävien on oltava julki viimeistään noin viikko ennen näyttötilaisuuksien alkua. Muutoin näyttöaikaikkunan loppupäähän sijoittuvilla kokelailla olisi kohtuuttoman suuri etu, koska he saisivat suhteessa merkittävästi enemmän valmistautumisaikaa.

Ennakkojulkaisun haittapuolena on se, että tällöin varsinaista tehtävän vastauksen suunnitteluprosessia ei voida luotettavasti arvioida, koska ei ole varmuutta siitä, että kokelas on tehnyt suunnittelun itse. Tämä korostuu erityisesti kuvataiteessa, jossa työn suunnittelun olisi tarkoituksenmukaista olla osa arvosteltavaa tuotosta. Valmistelussa onkin pohdittu ratkaisua, jossa kuvataiteessa julkaistaisiin etukäteen vain näytön teema, mutta varsinainen tehtävänanto annettaisiin vasta näyttöpäivänä. Tällöin kuvataiteen valmistavat näytöt toteutettaisiin samanaikaisesti kaikissa lukioissa kaikille kokelaille.

Valmistelussa on pohdittu, että taito- ja taideaineissa tehtävänannot julkaistaisiin eritahtisesti oppiaineiden erilaisen luonteen takia. Valmistavan näytön tehtävänanto julkaisuaikataulu voisi olla:

• liikunnassa kaksi viikkoa ennen näyttötilaisuuksien alkamista
• musiikissa neljä viikkoa ennen näyttötilaisuuksien alkamista
• kuvataiteessa teema julkaistaisiin kaksi viikkoa ennen valtakunnallista näyttötilaisuuden ajankohtaa, varsinainen tehtävänanto annettaisiin vasta koepäivänä.

Valmistavan näytön tallentamisesta on annettava yhtenäiset määräykset ja ohjeet, jotta tallennus voidaan toteuttaa kohtuullisin resurssein ja yhdenvertaisesti kaikille kokelaille. Lukiossa käytössä olevan välineistön taso ei saa vaikuttaa ylioppilastutkinnossa menestymiseen. Tärkeää onkin pyrkiä välttämään tilannetta, jossa koejärjestelyt voisivat synnyttää lukioille paineen kilpailla tallennuskalustolla. Jatkovalmistelussa onkin tarpeellista selvittää mahdollisuutta toteuttaa valmistavan näytön tallennus ylioppilastutkinnon digitaalista koejärjestelmää vastaavalla ratkaisulla.

Tallennustarpeet vaihtelevat aineittain. Liikunnassa tarvitaan videokuvaa ilman ääntä, musiikissa videokuvaa äänen kanssa ja kuvataiteessa valokuvia teoksista. Kuvataiteessa on lisäksi tunnistettu tarve liittää teoksen yhteyteen tekstimuotoinen kuvaus, joka tallennetaan osaksi valmistavaa näyttöä.

Valmistavan näytön juoksutuksen on toimittava täsmällisesti ja luotettavasti samalla tavalla kaikille kokelaille:

• Videotallennusta vaativissa näytöissä (musiikki, liikunta) juoksutuksen sujuvuuden ja valvonta-ajan hallinnan vuoksi tallentamiselle on asetettava kokelaskohtainen, tiukka aikaraja. Tallennus ei kuitenkaan saa olla yhden yrityksen varassa, vaan kokelaalla on oltava mahdollisuus yrittää suoritusta uudelleen aikaraamin puitteissa. Aikaraja voidaan ylittää vain kokelaasta riippumattomista syistä.
• Valokuvia hyödyntävässä (kuvataiteen) näytössä kokelas dokumentoisi näyttönsä itse annetussa aikaraamissa ja siihen tulisi antaa yhtenäiset ohjeet.

Tallentaminen saattaa edellyttää joissakin tapauksissa tietyille kokelasryhmille erityisjärjestelyitä, joita tulee jatkovalmistelussa selvittää.

Mikäli tallennus toteutetaan Ylioppilastutkintolautakunnan varta vasten valmistavaa näyttöä varten toteuttamalla järjestelmällä, olisi ohjeistusta helpompi vakioida ja samalla varmistaa yhtenäinen vaadittu äänen ja kuvan laatu. Lautakunnan järjestelmässä tallentaminen tapahtuisi luonnollisimmin tietokoneella, jossa on ulkoinen kamera. Musiikin näytön tallentamisessa tarvittaisiin myös ulkoinen mikrofoni, josta tulisi antaa yhtenäiset ohjeet. Tällä hetkellä käytössä oleva digitaalinen koejärjestelmä soveltuu puheen tasoisen äänen tallentamiseen, mutta kuvien tai videon tallentaminen ei onnistu. 

Kokelaalla tulee olla mahdollisuus tarkastella tallennetta ja valita raakatallenteesta arvosteltavaksi lähetettävä osa. Erityisesti silloin, jos näyttötilanteesta tuotetaan laaja raakatallennus, kokelaan on voitava valita siitä video- tai kuvamateriaalista ne osat, jotka hän toimittaa arvosteltavaksi. Tätä valintaa ei välttämättä tarvitse tehdä valvotussa näyttötilanteessa, koska kyse on vain raakatallenteen osien rajaamisesta. Jos raakatallenne voidaan tuoda kokelaan käyttöön kirjallisen kokeen yhteydessä, arvosteluun lähtevän osuuden valinta voitaisiin tehdä siellä.

Kolmen taito- ja taideaineen valmistavaan näyttöön liittyy keskeinen kysymys siitä, mitä välineitä ja materiaaleja kokelaalla on käytössään näyttösuorituksen aikana. Linjauksissa on löydettävä tasapaino kahden tavoitteen välillä:

• yhtäältä välineiden tulee mahdollistaa kullekin aineelle ominaisen monipuolisen taidollisen ja taiteellisen osaamisen osoittaminen ja
• toisaalta kaikille kokelaille on turvattava riittävän yhtäläiset välineet ja suoritusolosuhteet kaikissa lukioissa.

Näytössä käytettävät välineet ja materiaalit merkitsevät lukioille hankintoja, joiden tulee olla kohtuullisia ja pääosin sellaisia, joita lukio hankkii opetuskäyttöön joka tapauksessa. Koska julkiset hankintaprosessit voivat kestää pitkään, vaadittavien välineiden ja materiaalien on oltava lukioiden tiedossa hyvissä ajoin. Samalla on vältettävä tilannetta, jossa välineistö lukitaan vuosiksi ilman mahdollisuutta päivityksiin. Tämän vuoksi on pohdittu ratkaisua, jossa välineet ja materiaalit määritellään vuosittain vahvistettavassa määräysten liitteessä varsinaisten koemääräysten sijaan, sillä koemääräysten päivityssykli on pitkä. Näin lukioilla olisi aina vähintään vuosi aikaa tehdä tarvittavat hankinnat. Välineiden vaihtaminen ei ole itsetarkoitus, mutta maltillinen päivitysmahdollisuus on tarpeen säilyttää.

Välineiden ja materiaalien määrittelyssä on myös löydettävä tarkoituksenmukainen tarkkuustaso. Esimerkiksi salibandymailoissa, jalkapalloissa, vesiväreissä, akvarellipapereissa, sähkörummuissa ja kitaravahvistimissa on laatu- ja ominaisuuseroja, mutta määrittelyn tulee pysyä tasolla, joka tekee lukioille selväksi, mitä välineitä näyttöpäivinä edellytetään, ilman että se johtaa hankintoihin, jotka ovat käytännössä hankalia tai kohtuuttoman kalliita.

Valmistelun tässä vaiheessa on lähdetty siitä, että musiikissa kokelas voisi tuoda näyttöön oman soittimensa, kun taas muissa aineissa välineet ja materiaalit olisivat lukion tarjoamia. Musiikissa kokelas vastaa esimerkiksi soittimensa vireestä ja toimintavarmuudesta, minkä vuoksi on perusteltua, että soitin on kokelaalle tuttu ja käytössä jo hyvissä ajoin ennen näyttötilaisuutta. Lisäksi musiikille on aineelle tyypillistä suorittaa näyttö juuri sillä soittimella, jolla kokelas on siihen valmistautunut, ja laulun osalta tämä toteutuu joka tapauksessa. Vastaavanlaisia perusteita voitaisiin esittää myös kuvataiteen osalta, jossa monilla kokelailla saattaisi olla halu käyttää omia välineitään ja materiaalejaan. Omien välineiden ja materiaalien käyttö edellyttää vielä jatkovalmistelua yhteistyössä lukioiden ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta asian saadaan ratkaisu, joka tukee ylioppilastutkinnon tehtävää mitata yhdenvertaisesti lukion opetussuunnitelman mukaista osaamista.

Tässä vaiheessa arvostelu ei ole ollut valmistavan näytön suunnittelun keskiössä, vaan valmistelu on painottunut näyttöpäivien toimeenpanon suuntaviivoihin. Suunnittelussa on kuitenkin koko ajan otettu huomioon myös näytön arvosteltavuus. Jatkovalmistelussa arvosteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä näytöstä tallennettujen koesuoritusten tulee olla luotettavasti arvosteltavissa. Lisäksi, jos valmistava näyttö muodostaa puolet kokeen kokonaispistemäärästä, sen on myös oltava riittävän erotteleva.

Valmistavan näytön arvostelun suunnittelu on keskeinen osa myös tulevien tehtävien laadintaa. Suunnittelussa tulee huomioida, että valmistavan näytön arvostelu kohdistuu nuorten lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaisen oppiaineen tavoitteiden mukaiseen osaamiseen, eikä koesuoritusta arvostella esimerkiksi urheiluharrastukselle tai taiteen perusopetukselle asetettujen tavoitteiden pohjalta.

Onnistunut tehtävänlaadinta luo edellytykset tehtäville, jotka kokonaisuutena erottelevat kokelaiden osaamisen niin, että noin 5 % valtakunnallisista osallistujista saavuttaa korkeimman arvosanan ja muut arvosanat ovat jakautuneet pisteskaalalle tasaisesti. Lisäksi, jotta pisteytys voi olla yhtenäinen, on voitava luoda arvostelijoille mahdollisimman yksikäsitteiset ja selkeät pisteytysohjeet, jotka voidaan kommunikoida myös kokeisiin osallistujille tulosten julkaisemisen yhteydessä.

Ylioppilastutkinnon kokeiden koepäivän päätyttyä julkaistaan alustavat hyvän vastauksen piirteet, jotka ohjaavat kokeiden alustavaa arvostelua. Koska ylioppilastutkinnossa kokeita ei voida esitestata pienellä otosjoukolla, nämä piirteet ovat käytännössä arvio siitä, miten kokelaat todennäköisesti vastaavat ja miten tällaiset vastaukset tulisi pisteyttää. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet laaditaan vasta, kun lautakunnalla on käytössään kaikki kokeessa annetut suoritukset. Tällöin voidaan luoda tarkempia ja erilaisia vastausvaihtoehtoja huomioivia kriteereitä, joiden perusteella lopullinen arvostelu suoritetaan.

Haasteena on, että ennen kuin saadaan laaja joukko todellisia ylioppilastutkinnon koesuorituksia, lopullisen hyvän vastauksen piirteiden kaltaisia yksityiskohtaisia kriteereitä on vaikea luoda. Lisäksi aineilla ei ole vuosikymmenten kokemusta ylioppilaskokeista, johon piirteet voitaisiin ankkuroida. Arvostelun suunnittelu tulee edellyttämään sidosryhmäyhteistyötä ja kokemuksia näytön pilotoinnista, jotta arvostelusta tulee erottelevaa ja yhtenäistä.

Kokelas saapuu valmistautumistilaan 30 minuuttia ennen näyttöä ja voi käyttää ajan esimerkiksi soittimen virittämiseen, äänen avaamiseen ja muuhun valmistautumiseen. Tilassa on yksi valvoja huolehtimassa järjestyksestä. Kokelaan suoritusajan alkaessa hän siirtyy nauhoitushuoneeseen. Tähän siirtymään ja tunnistautumiseen varattaisiin viisi minuuttia. 

Tämän jälkeen nauhoitus aloitetaan ja se kestää 15 minuuttia, jonka aikana kokelaan tulee suorittaa annetut tehtävät. Kokelas voi suorittaa tehtäviä niin monta kertaa kuin haluaa, eikä nauhoitusta katkaista näyttötilaisuuden aikana Nauhoitushuoneessa on yksi valvoja.

Kokelaan soitinvalintaa ei lähtökohtaisesti rajoiteta ja kokelas voi käyttää eri soitinta eri tehtävien suorittamiseen. Kokelaan tulee kuitenkin huomioida, että hän vastaa itse soittimen tai soittimien toimittamisesta näyttötilaan ja sieltä pois käytettävissä olevan lyhyen siirtymäajan puitteissa. Siirtymäajan jälkeen valvoja aloittaa nahoittamisen riippumatta siitä onko kokelas ehtinyt siirtyä tilaan, jolloin siirtymäajan ylitys vähentää kokelaan käytössä olevaa tehtävien suoritusaikaa.

Nauhoituksien päätyttyä kokelas valitsee suorituksistaan ne osat, jonka lähettää arvosteltavaksi. Valinta tehdään näyttötilaisuuden ulkopuolella.

Jos nauhoitushuoneita on neljä, niin 5 valvojaa valvojan kanssa pystytään noin 5 tunnissa nauhoittamaan 60 kokelaan suoritus. Tämä tarkoittaisi suurta lisäystä valvonnan määrässä suhteessa siihen, että käytössä olisi puolikkaan koepäivän valvontaresurssi.

Jos nauhoitushuoneiden valvonta voidaan toteuttaa videovalvontana siten, ettei tilassa tarvitse olla valvojaa muutoin kuin käynnistämässä nauhoituksen, kokelaan tunnistamiseen, nauhoituksen käynnistämiseen sekä valmistautumistilan valvontaan riittäisi tällöin yksi valvoja kahta nauhoitushuonetta kohden. Tällöin saman kokelasmäärän valvontaan tarvittaisiin vain kaksi valvojaa. Resursointi olisi näin pitkälti linjassa lautakunnan nykyisten määräysten kanssa.

Lukiossa, jossa kokelasmäärä on pienempi, tarve videovalvonnalle olisi pienempi ja valvonta voitaisiin järjestää ilman videovalvontaa.

Kokelas saapuu valmistautumistilaan 30 minuuttia ennen koetta ja voi käyttää ajan esimerkiksi lämmittelyyn (valmistautumistila voisi periaatteessa olla yhteinen musiikin kanssa). Tilassa on yksi valvoja huolehtimassa järjestyksestä. 

Kokelaan suoritusvuoron alkaessa hän siirtyy valvottuun näyttötilaan näyttöpisteelle 1. Näyttötilassa on yhteensä neljä näyttöpistettä, joiden tarkemmasta koosta ja vaatimuksista Ylioppilastutkintolautakunta antaisi määräykset. Lukio voi sijoitella näyttöpisteet tilan mukaan joko kiertona siten, että kokelas etenee pisteeltä toiselle tilassa, tai peräkkäin samaan suuntaan.

Neljän eri näyttöpisteen tilan koon ei tarvitse olla identtinen, vaan esim. 1. ja 4. osio voivat olla isompia.

Tässä järjestelyssä kokelaalla on mahdollisuus nähdä muiden kokelaiden suorituksia. Tätä ei kuitenkaan ole pidetty ongelmallisena ja liikunnalle on ominaista toimia tilanteessa, jossa suoritusta seuraa joku muukin. On myös hyvä huomata, että tässä mallissa samassa tilassa on yhtä aikaa vain kolme muuta kokelasta. Muiden suoritusten seuraaminen ei todennäköisesti paranna omaa tulosta, vaan paras lopputulos syntyy keskittymällä omaan suoritukseen. Jatkovalmistelussa on kuitenkin syytä selvittää erityisjärjestelyn tarve mahdollisille erityisryhmille myös tästä näkökulmasta. 

Siirtymään näyttöpisteeltä toiselle varattaisiin kaksi minuuttia, ja kunkin pisteen suorituksen nauhoitus kestäisi neljä minuuttia. Kokelas voi yrittää tehtävää annetun ajan puitteissa niin monta kertaa kuin haluaa ja ehtii. Näyttötilassa on kaksi valvojaa sekä tarvittaessa videovalvonta. Tällaisella järjestelyllä noin 6 tunnissa kolme valvojaa valvoisi 54 kokelaan suoritukset. Resursointi olisi näin pitkälti linjassa lautakunnan nykyisten määräysten kanssa.

Nauhoituksien päätyttyä kokelas valitsee suorituksistaan ne osat, jonka lähettää arvosteltavaksi. Valinta tehdään näyttötilaisuuden ulkopuolella.

Kuvataiteen valmistavan näytön valmistelussa on pohdittu ratkaisua, jossa kuvataiteen näyttö poikkeaisi musiikin ja liikunnan näytöistä siten, että se järjestettäisiin kaikille kokelaille kaikissa lukioissa samanaikaisesti. Tällöin valmistavan näytön tehtävää ei julkaistaisi etukäteen, mikä mahdollistaisi myös näytössä toteutettavan teoksen ideoinnin ja suunnittelun arvioinnin. Järjestely vastaisi periaatteeltaan paperikokeiden aikaista kielten kuullunymmärtämisen osakoetta, joka toteutettiin erillisenä tilaisuutena samanaikaisesti kaikissa lukioissa ennen varsinaisia koepäiviä.

Tässä järjestelyssä kokelaat saapuu lukion ilmoittamaan paikkaan ennen näyttötilaisuuden alkamista siten, että koe voidaan aloittaa määrättyyn aikaan. Jokaisella kokelaalla on merkitty oma työpöytä, kuten kirjallisissa kokeissa.

Näyttötilaisuudessa kokelaat työskentelevät valvotusti kolmen tunnin ajan. Näyttö voidaan järjestää joko yhtenä yhteisenä tilaisuutena tai vaihtoehtoisesti useampana rinnakkaisena tilaisuutena, esimerkiksi eri luokkatiloissa.

Kokelailla on mahdollisuus liikkua työskentelytilassa, jotta he voivat valita tarvitsemiaan työvälineitä ja materiaaleja erilliseltä materiaalipöydältä. Tilassa on oltava vesipiste esimerkiksi välineiden pesemistä varten. Vesipisteen ei tarvitse olla kiinteä, vaan se voidaan toteuttaa esimerkiksi vesikanisterein.

Jokaisella kokelaalla on käytössään tietokone, johon on liitetty ulkoinen kamera. Kokelas dokumentoi koesuorituksensa tehtävänannon mukaisesti valokuvaamalla työskentelyn etenemistä ja/tai lopputulosta.

Valvojien mitoitus vastaisi kirjallisten kokeiden käytäntöä kolmen tunnin koetilaisuudessa. Yhden valvojan tehtävänä olisi huolehtia wc-käyntien järjestelyistä. Tiloissa olisi videovalvonta, jotta mahdolliset vilpin yritykset, kuten ideoiden ja töiden vaihtaminen keskenään, voidaan tarvittaessa todentaa jälkikäteen.